Moon Dalmiina - kuollut 06.01.2017

Virallinen nimi Moon Dalmiina
Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, tamma
Väri, säkäkorkeus Rautiaankimo, 147cm
Syntynyt, ikä - kuollut 19.09.2014, 24v - kuollut 06.01.2017
Rekisterinumero VH14-018-1772
Omistaja, kasvattaja dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Moondance
Koulutustaso ko. he A, re. 100cm
Painotuslaji Kouluratsastus
Saavutukset KTK-II, SLA-I, KRJ-I, SV-I, YLA1, Jälkeläisluokka C

Luonnekuvaus

Olin jo pitkään haaveillut ja himoinnut Moondancelaisesta suomenhevosesta. Tovin asiaa mietiskeltyäni, tulin tulokseen että tahdon kimon pienhevostamman, pienen valkean prinsessaponin. Tuumasta toimeen, pistin miserylle viestiä ja kyselin moisen lopputuloksen mahdollistavia vanhempia. Sopivia vanhempia ei löytynyt kuin yksi tamma ja yksi ori, mutta sehän sopi minulle. Ori on komea, pienikokoinen kimo ori Moon Jesperi, ja emä luonteensa mukaisesti nimetty Moon Daami. Mun silmiin tämä pari oli täydellinen vaihtoehto prinsessaponin vanhemmiksi. Ja niinhän siinä sitten kävi - emänsä luonteella ja isänsä ulkonäöllä varustettu Dalmiina asteli Devilsfairin konipoppooseen vieroituksen jälkeen, ja hieman myöhemmin tapahtui siirtyminen Turmeltajaan muiden suomenhevosten kanssa.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, Dalmiina on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin emänsä - lapsellisempana versiona. Se osaa olla äärimmäisen raivostuttava diivailevalla ja välillä suorastaan ämmämäisellä käytöksellään, mutta toisaalta se osaa myös olla pelottavan rakastettava mamman mussukka. Tammalla on omat aivoituksensa lähes jokaisen perustoimenpiteen suhteen, mutta niiden käytyä tutuksi, on sen kanssa puuhastelu useimmiten vain mukavaa ja hauskaa. Aina hoetaan, että hevoselle - varsinkin nuorelle - pitää asettaa tiukat rajat ja osoittaa että ihminen on johtaja plaaplaa. Dalmiinan kanssa tilanne on toinen. Sen kanssa keskustellaan ja siltä pyydetään, ei käsketä tai komenneta. Mikäli Dalmiinaa yrittää väkisin saada tekemään jotain, on tuloksena vain äärimmäisen veemäinen hevonen ja ärsyyntynyt ihminen. Tamma kyllä kunnioittaa ihmistä - se ei koskaan tarkoita pahaa ja yrittää aina... tai siis, lähes aina parhaansa.

Hoitaessa Dalmiina on huvittava tapaus. Se on hyvin herkkänahkainen, ja perinyt emältään äänekkään tavan ilmaista itseään. Mikäli tammaa puunataan liian kovakouraisesti, saa hoitaja osakseen kimakan kiljaisun ja jämäkän potkaisun takajalalla seinään. Tällöin on syytä keventää otetta, ja mahdollisesti rauhoittaa toimenpiteiden vauhtia - Dalmiina inhoaa kiireistä käsittelyä, missä tahansa tilanteessa. Sen kanssa kannattaa siis varata hyvin aikaa harjaamiseen ja varustamiseen, jos haluat pitää poniinin tyytyväisenä ja rauhassa.
Yleisesti ottaen Dalmiina kuitenkin on ihan mukava hoidettaessa. Se seisoo yleensä kiltisti paikallaan, ja antaa hoitajan tehdä työnsä - tosin tamman omilla ehdoilla. Kaviot nousevat kivasti, ja pysyvät ilmassa putsauksen ajan. Satuloidessa ja varsinkin vyötä kiristäessä Dalmis harrastaa paljon sitä mukavaa kiljahteluaan, vaikka kaikki olisikin hyvin.
Kiimassa Dalmiina on kymmenen kertaa pahempi akka, kuin mitä normaalisti. Kaikki on kurjaa, mihinkään ei saa koskea - varsinkaan takapäähän ja -jalkoihin. Tällöin tamman kanssa saa olla varovainen, se saattaa rysäytellä hyvinkin ärhäkkäästi kavioitaan, jos takapäätä kosketellaan liikaa. Helpoimmalla pääsee, kun hoitaa tamman käytävällä.

Dalmiina on melkoisen diivamainen ratsu. Lätäköistä ei mennä, ohjista ei nyppäistä kertaakaan liian kovaa, ja auta armias jos uskallat hipaista raipalla persauksille. Tämä tyttö on kova ottamaan herneet nenään, ja sillä ratsastus vaatii rautaisia hermoja ja herkkää apujenkäyttöä. Kovalla kädellä ei ratsastuksesta tule yhtään mitään - muuta kuin äkäisiä hännänheilautuksia ja vaihteena mutkitteleva pakki. Pehmeitä otteita suosiva ratsastaja taasen saa tästä tammasta paljon irti. Dalmiina on hyvin herkkä niin pohkeelle kuin kädellekin, eikä sen kanssa yleensä tarvitse edes raippaa muuten kuin muodon vuoksi. Sillä on kolme kaunista ja puhdasta askellajia, joita on melko helppo muokata. Dalmiina yrittää lähestulkoon aina parhaansa, varsinkin jos se saa osakseen kehuja. Dalmis voisi kiivetä vaikka puuhun taputuksien ja rapsutuksien voimalla.

Dalmiinalla on yllättävän hyvä keskittymiskyky kouluratsastuksen suhteen. Se jaksaa keskittyä täysillä kokonaisen tunnin, vaikka koko se aika pakerrettaisiinkin vain samaa tylsää tehtävää. Tamma on kouluväännöissä yllättävän näppärä lyhyistä jaloistaan huolimatta, tämänkin se on mitä ilmeisimmin perinyt emältään. Dalmiinan lisätty ravi on melkoisen vaikuttavaa - miten näin pieni otus pystyy venyttämään askeltaan niin paljon? Sitä ei moni tiedä, ja lopuille ei kerrota. Dalmiinan toinen luonnonlahjakkuus löytyy pohkeenväistöistä. Sen kanssa saa olla tarkkana, ettei poni lähde väistämään liian jyrkästi. Kun ulkoavut muistetaan pitää skarppina, niin Dalmiina pääsee näyttämään, miten niitä töppöjalkoja oikein ristitetään. Tamman laukka tuppaa aluksi olla melko lyhyttä ja sellaista ponimaisen töksähtelevää, ja se vaatiikin hetken työstämistä sekä rentoa hevosta, jotta laukasta saa kaiken ilon irti. Rentoutuessaan askel alkaa nousta ylämäkeen, sekä muuttumaan huomattavasti helpommaksi istua.

Esteiden saloja tämä tamma ei ole oikein ymmärtänyt, se on turhan varovainen ja säpsy loikkimaan ja juoksentelemaan esteratojen sekaan. Kyllä se 60cm radat ylittää melkein tyydyttävästi, varovaisuutensa ansiosta Dalmiina pudottaa harvoin. Kisoihin tarvittavaa nopeutta siltä ei kylläkään löydy ja rohkeutta vielä vähemmän - Dalmiinaa ei saa lähellekään erikoisesteitä, jos niissä on jotakin pelottavaa neidin mielestä.
Maastossa Dalmis ei ole ehkä se kaikkein varmin ratsu, ainakaan yksin. Kaverin kanssa tamman kanssa on melko mukavaa maastoilla, vaikka välillä saattaakin tulla yllättäviä laukkaspurtteja, kun puskassa näkyy mörköjä. Dalmiina on kuitenkin helppo saada takaisin hallintaan, vaikka se lähtisikin luvattomasti juoksemaan; sen herkkyys säilyy myös maastossa. Porukassa Dalmiinan kanssa voi rauhassa ottaa pelloilla tai teillä laukkapätkiä, sillä kun ei ole kummoista kilpailuviettiä eikä se ryöstä seurassa. Tuulisella säällä on silkkaa hulluutta lähteä tämän otuksen kanssa maastoon. Tällöin Dalmis harrastaa kivoja "u-käännös ja täysii kotiin!!" -kohtauksia, kun tielle tippuu oksa tai tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta korviin.

Dalmiina on melko mutkaton lastata, kunhan sitä ei tehdä kiireellä. Jos erehdyt hoputtamaan tammaa kohti koppia, saat taistella kakaran kanssa vähintään puoli tuntia, ennen kuin se ottaa askeltakaan kohti lastaussiltaa. Tässäkin kohtaa tulee hyvin selväksi, että tämän neitokaisen kanssa kärsivällisyys on kaiken a ja o.
Kisapaikoilla Dalmis osaa yleensä käyttäytyä melko nätisti satunnaisia huuteluita muiden perään lukuunottamatta, jos sen ei tarvitse oleilla siellä kaikkein levottomimmalla alueella. Radalle päästyään tamma keskittyy täysin ratsastajaansa, ja siitä huokuu nautinto esiintymistä kohtaan.

Meriitit ja saavutukset

Suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuus 15.01.2015
18 + 19 + 16 + 17 = 70p KTK-II

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2014 (4-vuotiaat)
8 + 10 + 15 + 7,5 + 10 (77.911%) + 18 = 68,5 SV-I

Yleislaatuarvostelutilaisuus 30.12.2016
31 (18+13) + 32 (20+12) + 17 + 14 + 7 = 101p YLA1

VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 13.11.2016

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2015
14 + 23 + 23 + 20 + 15 = 95p SLA-I
"1. Hyvät leimat ja tyyppi (5p.)
2. Hyvä pää, lyhyehkö kaula, olematon säkä, jyrkkä lapa (3p.)
3. Hyvä runko, aavistuksen takakorkea, aavistuksen laskeva lautanen (4p.)
4. Käyrä kinner, ej vennot vuohiset - takanojoiset, pitkähköt takasääret (2p.)

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.03.2016
7,5 + 41 + 24,5 + 20 + 15 = 108p KRJ-I

Sukutaulu

i. Moon Jesperi
sh, 153cm, rtkm | KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA1, jälkeläisluokka B
ii. Jasper U
sh, 154cm, rt | VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, ERL-II, YLA1
iii. Pesonen VOE
sh, 155cm, m | VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1
iiii. Muskotti Huijari
sh, 156cm, m | VIR MVA Ch
iiie. Bellin Vieno Tuuli
sh, 157cm, rt | VIP MVA Fn, KTK-II
iie. Marjametsän Ennenkaikkea
sh, 151cm, vrt | VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-II, SLA-I, YLA2
iiei. Nerian Eemil
sph, 147cm, vkk | VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1
iiee. MES Merenneito
sh, 152cm, rt | Fn, SLA-II, KRJ-II, YLA2
ie. Braavatar
sh, 14cm, rt | VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA2
iei. Pohjolan Kelmi
sph, 146cm, prt | VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II, YLA2
ieii. Korennon Kasvoton
sh, 149cm, km
ieie. Viljamäen Enni
sph, 144cm, vrt
iee. Croisoksen Bimboliina
sh
ieei. Rattopoika KIM
sh, 155cm, prt
ieee. Croisoksen Pikkulikka
sh
e. Moon Daami
sph, 146cm, prt | KTK-III, SLA-I
ei. Mörkövaaran Luoti
sph, 139cm, m | SLA-I, KRJ-I, KRL-II, SV-I
eii. Mörkövaaran Kenraali
sph, 147cm, rt | SLA-I, KRJ-I, YLA2
eiii. Harharetken Ylpeys
sh, 155cm, rt | KTK-III, SLA-I, KERJ-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA2
eiie. Mörkövaaran Muusa
sh, 157cm, m | SLA-I, KRJ-II, YLA2
eie. Viehättävän Esteri
sph, 144cm, trt | KTK-III, SLA-I, KRJ-I, YLA2
eiei. Eemeli U
sh, 153cm, trt | VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA2
eiee. Syntitaakka KAT
sph, 146cm, prt | VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-I, YLA2
ee. Moon Aurori
sh, 154cm, rn | KTK-III, SLA-I, KRJ-I, YLA1, JL-C
eei. Fiktion Ketku
sh, 158cm, prt | VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, JL-B
eeii. Keijun Kuje
sh, 157cm, tprt | VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, KRL-I
eeie. Haperon Satuprinsessa
sh, 154cm, prt | KTK-III
eee. Lamourin Ruusu
sh, 156cm, rt | KTK-III, KRJ-II
eeei. Lakean Pikku-Peto
sh, 162cm, rt | KTK-III
eeee. Fiktion Ruusa
sh, 152cm, rn | VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II, KRJ-II, YLA2

Katso laajempi sukutaulu tästä

Isälinja: Moon Jesperi - Jasper U - Pesonen VOE - Muskotti Huijari - Bellin Pehtoori - Taikatuulen Kauhu - Aurinkorannan Aamurusko (7. polvi)
Emälinja: Moon Daami - Moon Aurori - Lamourin Ruusu - Fiktion Ruusa - Hovi-Hymy - Kesän Hymy (6. polvi)

Jälkeläiset

s. 25.06.2015 t. Turmeltajan Dandelia, i. Taikamanteli
s. 12.06.2016 t. Turmeltajan Dahlia, i. Kuukarin Vehmas
s. 28.09.2015 o. Turmeltajan Winteri, i. Fiktion Wilpuri
s. 05.07.2016 o. Turmeltajan Vinkari, i. Fiktion Vieteri

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!

28.11.2014 - Cresendo - NJ - suomenhevostammat, pt. Jade - BIS2, MVA-SERT

KRJVVJ
20.01.2015 - KRJ - Moondance - helppo A - 1/48 15.05.2015 - VSR - Sh-rotunäyttely - aikuiset tammat - II-palk.
22.01.2015 - KRJ - Moondance - helppo A - 2/48 09.08.2015 - VSR - Kilpailuviikko - helppo A - 1/20
07.02.2015 - KRJ - Fiktio - helppo B - 1/40
07.02.2015 - KRJ - Villahaka - helppo B - 6/50
11.02.2015 - KRJ - Fiktio - helppo B - 6/40
13.02.2015 - KRJ - Ulapan Talli - helppo A - 5/30
26.02.2015 - KRJ - Fiktio - helppo B - 4/40
05.03.2015 - KRJ - Liljalehdon tila - helppo A - 1/30
06.03.2015 - KRJ - Fiktio - helppo B - 4/40
06.03.2015 - KRJ - Ryövärin Ratsutila - helppo B - 2/40
07.03.2015 - KRJ - Fiktio - helppo B - 5/40
09.03.2015 - KRJ - Devilsfair - helppo A - 3/40
10.03.2015 - KRJ - Ryövärin Ratsutila - helppo B - 1/40
15.03.2015 - KRJ - Fiktio - helppo B - 2/40
22.03.2015 - KRJ - Kilpailukeskus Holmberg - helppo A - 6/40
23.03.2015 - KRJ - Devilsfair - helppo A - 1/40
26.03.2015 - KRJ - Devilsfair - helppo A - 4/40
27.03.2015 - KRJ - Kilpailukeskus Holmberg - helppo A - 4/40
25.03.2015 - KRJ - Delmenhorst - Helppo A - 3/50
05.04.2015 - KRJ - Petäjävaara - Helppo A - 5/30
06.04.2015 - KRJ - Vanima - Helppo A - 4/30
07.04.2015 - KRJ - Redwood - Helppo A - 5/30
08.04.2015 - KRJ - Redwood - Helppo A - 4/30
11.04.2015 - KRJ - Vanima - Helppo A - 3/30
15.04.2015 - KRJ - Vanima - Helppo A - 4/30
23.04.2015 - KRJ - Vanima - Helppo A - 1/30
18.04.2015 - KRJ - Rohkelikko - helppo A - 4/40
03.05.2015 - KRJ - Virtuaalitalli Wuki - helppo A - 1/60
08.05.2015 - KRJ - Fiktio - helppo A - 6/40
19.05.2015 - KRJ - Fiktio - helppo A - 4/40
22.05.2015 - KRJ - Fiktio - helppo A - 6/40
02.07.2015 - KRJ - Allim's Sporthorses - helppo A - 1/40
15.07.2015 - KRJ - Koskimäki - helppo A - 2/30
09.07.2015 - KRJ - Allim's Sporthorses - helppo A - 3/30
11.07.2015 - KRJ - Allim's Sporthorses - helppo A - 5/30
01.08.2015 - KRJ - Prime Sporthorses - helppo B - 4/30
10.08.2015 - KRJ - Prime Sporthorses - helppo B - 5/30
17.08.2015 - KRJ - Kilpailukeskus Stewart - helppo A - 8/100
18.08.2015 - KRJ - Kilpailukeskus Stewart - helppo A - 3/100
18.09.2015 - KRJ - Kuuralehto - helppo A - 5/40
20.09.2015 - KRJ - Kuuralehto - helppo A - 4/40
25.09.2015 - KRJ - Kuuralehto - helppo A - 2/40
29.09.2015 - KRJ - Kuuralehto - helppo A - 4/40
29.09.2015 - KRJ - Kuuralehto - helppo A - 5/40
31.01.2016 - KRJ-CUP - Hukkapuro - helppo A - 17/420

Päiväkirja & valmennukset

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2014

Tänään oli Dalmiinan ensimmäisen näytön paikka, varsa-arviointi! Päivään sisältyy rakennearvostelu sekä käytös- ja koulukoe. Dalmiina oli aamulla normaalia nyrpeämmällä tuulella, häntä viuhui äkäisesti jokaisesta väärästä liikkeestä minkä tein. Kun poni alkoi näyttämään siltä, että sen kehtasi ulkomaailmalle näyttää, pistettiin kamat kasaan ja Dalmiina koppiin. Yksi hevosenhoitajistamme, Sandra, oli onneksi lupautunut mukaan reissulle.
Matka sujui nopeasti ja vaivattomasti, ja tapahtumapaikan pihaan päästyämme parkkeerattiin kulkuneuvo syrjään ja purettiin Dalmiina ulos. Neiti oli kovin häkeltynyt niin suuresta määrästä vieraita hevosia, ja siinä saikin pidellä korviaan useamman kerran, kun pieni valkea possu kiljui muille kuin viimeistä päivää. Vielä viimeiset silaukset harjauksen suhteen, ja sen jälkeen Sandra sai talutella kovin diivamaisesti sipsuttelevaa Dalmiinaa, kun minä kävin ilmoittautumassa kansliaan.

Ikäryhmämme yhdeksästä osallistujasta olimme vuoronumerolla seitsemän. Ensin olisi rakennearvostelu, joka oli Dalmikselle tuttua hommaa näyttelyistä ja kotiharjoituksista. Dalmiina seisoi hienosti paikallaan, hyvin ryhdikkäästi ja maailman omistaja -asenteella koko arvostelun ajan.
Rakennearvostelun jälkeen oli koulukokeen vuoro. Sandra varusti ponin mulle valmiiksi, kun itse valmistelin itseäni. Pian pääsin satulaan, ja suuntasimme kohti verryttelyaluetta. Dalmiina oli onneksi hyvin mukavalla tuulella aamun kiukutteluista huolimatta; se kuunteli heti ensimmäiset pikkuavutkin, taipui ja liikkui hyvin eteen ja moottori toimi. Verryttelin nopeasti kaikki askellajit läpi, turha sitä verkkaan kaikkia energioita on tuhlata.
Kouluradalle päästyään Dalmiina syttyi. Vaikka rata oli vain helppo B, tuntui kun olisin istunut jonkun kansallisen tason kouluratsun, enkä pienen suomenhevosen selässä. Kokonaisuudessaan rata sujui erinomaisesti, ja se oli varmasti tähän mennessä paras, mitä olen tällä hevosella koskaan ratsastanut.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli vuorossa käytöskoe. Dalmiinasta huomasi, että se alkoi olla jo väsynyt, mutta silti poni osasi käyttäytyä kehuttavasti. Muutaman ruman äänen ja ilmeen se väläytti tuomarille, mutta näin muuten koko homma meni hyvin.

Pian viimeisen käytöskoesuorituksen jälkeen hevoset pyydettiin kentälle kuulemaan tulokset ja palkintojen jakoon. Itse olin enemmän kuin tyytyväinen päivän kulkuun, mutta silti hämmästyin, kun kuuntelin tuloksiamme: rakenteesta kahdeksikko, koulukokeessa olimme toisena prosentein 77.911 (!!), käytöskokeesta prosentteja tuli 68.265. Lopputuloksena oli SV-I palkinto, ja meikäläinen oli onnesta soikeana. Hieno, hieno Dalmiina!

Kouluvalmennus Moondancessa 23.12.2014

Valmennettavat saivat taas hoitaa alkuverryttelyn itsenäisesti. Pyysin tekemään väistöjä ja siirtymisiä, jotka valmistaisivat hyvin tämän päivän harjoitukseen. Kun kaikkien neljän ratsukon meno näytti hyvältä, niin annoin luvan pieneen hengähdystaukoon ja selitin sillä välin seuraavaa tehtävää. Ensin ratsukot saivat tulla keskihalkaisijalle käynnissä ja tehdä avotaivutusta minua kohden. Joka toinen kerta päädystä käännyttiin oikealle ja joka toinen kerta vasemmalle. Pitkä sivu laukassa ja ennen kulmaa takaisin käyntiin. Ei ollutkaan niin helppoa tehdä avotaivutusta, kun ei ollut seinää vieressä. Sama tehtiin vielä ravissa, jonka jälkeen avotaivutus vaihtui pohkeenväistöön. Väistö alkoi keskihalkaisijalta ja päättyi uralle - vuorotellen taas vasemmalle ja oikealle. Uralle päästyä nostettiinkin vastalaukka seuraavalta lyhyeltä sivulta ja sitä jatkettiin taas pitkä sivu. Kun olin tyytyväinen ratsukoiden työskentelyyn, niin annoin luvan pienille välikäynneille. Sen jälkeen tehtiin vielä laukkatyöskentelyä ympyräkahdeksikolla. Toinen ympyrä vastalaukkaa ja toinen myötälaukkaa. Ratsukot alkoivat monen toiston jälkeen selkeästi väsyä, joten he saivat loppuverrytellä itsenäisesti ja kerroin samalla palautetta jokaisen suorituksesta.

Dalmiina käyttäytyi alusta asti mallikkaasti ja vaikutti oikein kivalta ratsulta. Avotaivutukset se ensin ymmärsi pohkeenväistöinä ja valui pohjetta vastaan. Pyysin ratsastajaa olemaan selkeämpi apujen suhteen ja huomauttamaan kevyesti raipalla pohkeen taakse, jolloin Dalmiina ymmärsi siltä pyydettävän avotaivutusta väistön sijaan. Kun siirryimme väistöihin, niin ne eivät tuottaneet hankaluuksia. Vastalaukka sen sijaan oli hankala saada ja ylläpitää - Dalmiina vaihtoi mielellään laukan oikeaksi. Useamman toiston jälkeen tamma ymmärsi, mitä siltä vaaditaan. Sama kävi myös laukkaympyröillä. Dalmiina teki mallikkaita vaihtoja, vaikkei olisi pitänyt. Ratsastaja oli kärsivällinen ja napakka apujen kanssa. Lopulta sain vaatimani lähes täydelliset laukkakahdeksikot kumpaankin suuntaan. Dalmiina on selkeästi vielä raaka, mutta oikein yritteliäs pikkutamma. Ratsastaja tulee sen kanssa hyvin juttuun, mutta saisi olla hieman tarkempi apujen suhteen. Ratsukon menoa oli ilo seurata!

22.05.2015 Kouluvalmennus, valmentajana coupie

Aloitimme Dalmiinan valmennusputken tilannekatsauksella. Kävimme läpi helpon A:n tehtäviä kaikissa askellajeissa, jotta sain selville, mitkä asiat tamma taitaa hyvin ja missä taas tarvitaan lisää vahvistamista. Dalmiina vaikutti tänään aluksi hieman kireältä ja kiireiseltä eikä liikkeistä saatu parasta mahdollista laatua irti. Verryttelyn jälkeen siirryimme väistöihin ja taivutuksiin, ja huomasin heti, kuinka tamma rentoutui saadessaan tehtäviä, joihin keskittyä. Väistöt olivat erittäin hyviä molempiin suuntiin niin käynnissä kuin ravissa, eikä avotaivutuksessakaan ollut moittimista. Sulkutaivutuksessa Dalmiinalla oli hieman vaikeuksia pysyä pyydetyllä uralla ja se vaatikin paljon tukea. Katsoimme läpi myös lisätyn käynnin ja ravin sekä keskilaukan. Laukka Dalmiinalla oli tänään käyntiä ja ravia heikompaa, mutta se siirtyi kuitenkin tahdikkaasti harjoituslaukasta keskilaukkaan ja takaisin.

23.05.2015 Kouluvalmennus, valmentajana coupie

Tänään keskityimme Dalmiinan kanssa laukkatyöskentelyyn, joka oli edellisellä kerralla tuottanut hieman vaikeuksia. Aluksi pyysin ratsastajaa herättelemään hevosta lukuisilla siirtymisillä ja temponvaihteluilla. Siirtymiset ylöspäin olivat erittäin hyviä ja tarmokkaita, mutta alaspäin liike meinasi hieman pysähtyä töksähtäen ratsastajan kevyistä avuista huolimatta. Kun ratsastaja sai tuettua tammaa paremmin jalalla siirtymisissä, paranivat ne silminnähden ja Dalmiina malttoi rentoutua ohjan ja pohkeen väliin. Laukassa treenasimme ensin keskilaukkaa ja siirtymisiä. Keskilaukassakin tammaa sai ratsastaa vahvasti jalalla, jotta askel saatiin pitenemään. Hevonen liikkui kuitenkin kauniisti tasapainossa ja vastasi apuihin parhaansa mukaan, eikä siirtymisissä ollut nyt moittimista. Katsoimme myös vastalaukkojen tilanteen kiemurauralla ilman vaihtoja. Tässä ei ollut ongelmaa kumpaakaan suuntaan – Dalmiinan vastalaukka oli sujuvaa ja tahdikasta eikä yhtään turhaa vaihtoa tullut.

24.05.2015 Kouluvalmennus, valmentajana coupie

Kolmantena valmennuspäivänä Dalmiina oli mukavan rennon ja tyytyväisen oloinen. Ratsastaja pääsi vaikuttamaan siihen hyvin alusta saakka ja hevonen liikkuikin hienosti jo verryttelyissä. Aluksi työskentelimme hetken tamman bravuurin, pohkeenväistön, parissa. Ratsastaja sai olla tarkkana, että takaosa lähtenyt johtamaan liikettä, mutta muuten ongelmia ei ollut. Tästä siirryimme askellajien kokoamisen harjoitteluun. Käynnin kokoaminen sujui hienosti, mutta ravissa Dalmiina jäi vähän jännittyneeksi eikä aivan kantanut itseään. Se tarvitsee vielä hieman voimaa kyetäkseen kokoamaan liikettä paremmin, mutta potentiaalia selvästi on. Laukassa teimme siirtymisiä käyntiin, paljon nostoja sekä laukanvaihtoja käynnin kautta. Vaihdoissa tuli ensin muutama väärä nosto, mutta kun Dalmiina sai juonen päästä kiinni, alkoivat molemmat laukat nousta puhtaasti. Kaiken kaikkiaan hyvää työskentelyä niin hevoselta kuin ratsastajaltakin!

30.07.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Paulina J.

Olin intopinkeänä, kun näin hurmaavan Dalmiinan astelevan kentällä. Tamma oli todella ihastuttava, ja väläytteli jo alkuverkassa kouluratsunlahjojaan -tosin pari kertaa se lähes loikkasi kattoon vingahduksen saattelemana, dookien hipaistua sitä mukamas liian kovaa raipalla. Aloitimme valmennuksen työskentelemällä kolmikaarisella kiemurauralla, tehden joka suoristukseen pysähdys ja peruutus. Aluksi menimme käynnissä, mutta siirryimme siitä nopeasti kevyeeseen raviin. Homma oli alkuun aikamoista diivailua, Dalmiina oli aluksi jäykkä ja haluton liikkumaan kunnolla. Teimme myös väistöjä ja avotaivutuksia, tamma teki nekin täysin nappiin kunnes suutahti liian voimakkaasta pohkeesta ja kieltäytyi rentoutumasta peräänantoon. Otimme pienen paussin ja jatkoimme sitten keskiympyrällä laukka-käynti-pysähdys-laukka siirtymiä, mikä vaati hurjasti keskittymistä dookielta ettei Dalmiina saisi aihetta hermostua liian kovasta apujen käytöstä. Kun tehtävä alkoi luonnistua, vaikeutimme suoraan laukasta pysähdykseen. Dalmiina ei tykännyt oikein pidätteistä mutta meni siitä huolimatta upean näköisesti. Loppuu vielä parit taka- ja etuosa käännöksen, ja se oli siinä. Iloinen dookie kiitteli hevostaan hymy huulillaan, eikä Dalmiinakaan vihaiselta näyttänyt -päinvastoin!

20.06.2016 Prinsessaponi pulikoi - kirjoittanut tallityttö Emmi (dookie)

Dookie oli todennut olevansa turhan pitkä ratsastamaan vakituisesti tallin pienhevosilla, joten mun päätyökseni oli hiljalleen muotoutunut pikkusuokkien ratsastuksesta huolehtiminen. Mua ei tietenkään homma haitannut, kun pituutta löytyy hurjat 157 senttimetriä, on olo kummallisesti turvallisempi itseäni matalampien hevosten selässä, kuin että joutuisin kiipeämään yli metri kuuskymppisten jättien selkään. Niimpä mulla oli tänään ohjelmassa muutaman hevosen liikutus, joista ensimmäisenä oli vuorossa dookien silmäterä - prinsessaponi Dalmiina. Tamma oli saanut viettää rentoa ja leppoisaa laidunlomaa, sillä se oli jo saavuttanut päätavoitteensa, KRJL:n ja SLA:n ykköspalkinnot. Yleislaatuarvostelu kimolla oli vielä edessä, mutta vähän myöhemmin, joten nyt se sai vähän lomailla reilummalla kädellä. Se tosin ei ehkä ollut kovin hyvä juttu pienhevosen vatsanympäryksen kannalta, sillä Dalmis (kuten monet muutkin lomalaiset) olivat päässeet lihomaan turhan reippaasti vapaalla vihreällä ollessaan. Paisumisepidemiaa ryhdyttiin siis hillitsemään liikutuksen lisäyksellä, kuten olettaa saattaa.

Dalmiina oli tyytyväisenä mussuttamassa ruohoa laitumella monen muun tamman kanssa, jotka onneksi keskittyivät itse asiaan eivätkä minuun, kun kävin noukkimassa kimon joukosta pois. Mokomakin "prinsessa"poni oli selvästi löytänyt hyvin poljetun, mutasaviläntiksi muuttuneen kohdan laitumesta ja ottanut kivan suojakuorrutteen valkean karvansa ylle. Puhtaaksi saamisessa luultavasti vierähtäisi hetki... Onneksi päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten päätin suoraan pestä tamman.
Pesuoperaatio oli pitkäkestoinen ja johti myös mun kastumiseen, mutta viimein Dalmiinan karva oli taas kauniin valkea. Meinasin ensin nakata tamman kuivumaan fleeceloimen kanssa karsinaan, mutta koska ajattelin sen kuitenkin joutuvan uudestaa pesulle treenin jälkeen, päätin ryhtyä oikein ekstremeksi ja lähteä Dalmiksen kanssa maastoon - ilman satulaa. Ei ehkä paras idea, mutta ei toivottavasti huonoinkaan.

Juuri, kun olimme lähtövalmiudessa ja mä olin kapuamassa Dalmiinan kyytiin, Mira ilmestyi tallin pihaan Haaveen kanssa. Naista ei tarvinnut monella sanalla houkutella, ennen kuin hän ilmoitti lähtevänsä maastoon mukaan. Odottelimme Dalmiksen kanssa toisen kaksikon valmistautumista hetken, mutta koska Mirakin päätti mennä ilman satulaa, pääsimme matkaan hyvin pian.
Mira ja Haave vetivät lyhyttä kahden hevosen jonoamme, sillä Dalmiina ei tosiaankaan ollut se varmin ja rohkein vetohevonen. Vaikka seuranamme olikin ikävän monta kärpästä ja muutamia paarmojakin, oli fiilis mitä mainioin - sää oli kuuma ja aurinkoinen, mutta satunnaiset tuulevireet viilensivät mukavasti. Tovin köpöteltyämme hiekkatietä pitkin pitkin ohjin ehdotin Miralle, että poikkeaisimme läheisellä järven poukamalla, jossa oli hevosten uitto sallittu. Nainen innostui ehdotuksestani niin, että päätimme kerätä ohjat ja ravata mahdollisesti loppu hiekkatien ajan, ennen kuin kääntyisimme pienelle metsätielle. Haave lönkytteli rennon letkeästi edessä, ja Dalmiina kipitti vähän reippaampaa tahtia mutta pysyen silti juuri sopivassa vauhdissa lyhyempien jalkojensa kanssa. Molemmilla tammoilla oli onneksi melko mukavat ja pehmeät askeleet, ei ilman satulaa kyydissä istuminen tuottanut ongelmia.

Kun vihdoin pääsimme järven rantaan, laskeuduimme hetkeksi satulasta riisumaan kengät ja käärimään housujen lahkeita niin ylös kuin tiukat ratsastuspöksyt vain antoivat myöten - uimapuvut olisivat toki olleet kätevät ottaa mukaan, mutta minkäs sille enää mahtoi... Nopean valmistautumisen jälkeen punttasin Miran takaisin ison liinakon kyytiin, ja taiteilin itseni matalemman Dalmiinan selkään kannon päältä. Mira ja Haave saivat taas mennä edeltä, sillä Dalmiinan mielestä veteen meno oli kovin epäilyttävää - se astui veteen juuri sen verran, että sen etujalat kastuivat vuohisiin asti, ja ryhtyi sitten kuopimaan vettä mietiskelevän oloisena. Haave paineli suoraan ja epäröimättä syvemmälle veteen, ja pian se olikin jo lähes vatsaansa myöten vedessä. Mira seisautti ratsunsa siihen, ja jäi naureskelemaan Dalmiinan totiselle loiskuttelulle samalla kun minä yritin saada tammaa eteenpäin. Hetken roiskuteltuaan kimo uskalsi kuin uskalsikin mennä vähän syvemmälle, jopa niin pitkälle, että sen lyhyet jalat olivat lähes kokonaan pinnan alla. Mira yritti antaa Haaveen kanssa vetoapua, mutta Dalmiina vain näytti nyrpeää naamaa isommalle lajitoverilleen. Naureskelimme kimon ilmeilylle ja vinkunalle, mutta pian ryhdyin taas puskemaan ratsuani eteen. Mira käänsi myös Haaveen taas järven suuntaan, ja liinakko jatkoi astelua rauhassa syvempään veteen. Yllätyksekseni Dalmiina nytkähti liikkelle ja tuntui suorastaan juoksevan Haaveen perään, ja pian tunsinkin, kun se alkoi potkimaan jaloillaan veden alla. Tässä vaiheessa liu'uin tamman vierelle veteen, ja hieman pidemmällä ollut Mira teki samoin, kun Haaveenkaan jalat eivät ylttäneet enää pohjaan. Dalmiina polski tarmokkaasti Haaveen perässä, joka pärski rauhalliseen tahtiin uidessaan eteen päin. Dalmis sen sijaan pärski ei-niin-rauhallisesti, kun se yritti pysyä isomman kaverinsa vauhdissa.

Hyvän tovin pulikoituamme ja kahlailtuamme lähdimme aurinkoisesta poukamasta takaisin kohti hiekkatietä. Olimme kaikki yllättäen likomärkiä, mutta se ei haitannut lainkaan menoa. Ennen kotiinpaluuta pyörähdimme niityllä ottamassa pienet laukkapätkät, ja suuntasimme sen jälkeen hiekkatietä pitkin takaisin tallille. Aurinko kuivatti hyvää vauhtia hevoset kuiviksi, mutta mun ja Miran vaatteet olivat edelleen melkoisen märät. Talliin päästyämme ja hevoset hoidettuamme suuntasimme taukohuoneeseen vaihtamaan kuivat vaatteet ja haukkaamaan välipalaa.

03.10.2016 Kengityspäivä (kirjoitti Salazar)

Kengitysurakkani viimeinen asiakas oli Dalmiina, pieni, valkea suokkitamma johon ihastuin heti. Ulkomuodoltaan se muistutti juuri sellaista satuponia josta olin aina haaveillut, ja oli lähellä etten lähtenyt matkoihini saman tien ja vienyt mokomaa kaunokaista mukanani. Kävin tämänkin hevosen kanssa läpi lyhyet tutustelut, jotten lähtisi kengittämään täysin vieraana ihmisenä tammalle. Dalmiina vaikutti kiltiltä, joskin se tarkkaili minua herkeämättä ja reagoi kosketukseen aina jollain tavalla, vaikkei mitenkään radikaalisti. Kimon osalta tavallinen reaktio oli esimerkiksi jonkinlainen äännähdys tai liikahdus, kun nappasin jalasta kiinni tai koskin jonnekin. Aloitin siitä tavallisesta, vanhat kengät pois ja kaviot puhtaaksi, sitten niiden vuoleminen.

Tammalla oli siistit jalat, eikä niitä tarvinnut paljon käsitellä ennen kuin pystyin alkaa sovittelemaan kenkiä niihin. Uudet kengät löytyivät helposti ja aloitin naputtelemaan niitä kiinni ensiksi etujalkoihin. Tästä Dalmiina ei ollut mielissään, vaan vinkui kuin kiukkuinen lapsi. Olin tyytyväinen, että suokki ei kuitenkaan vetänyt kavioita pois vaan antoi minun kengittää, vaikka sitten valituksen säestämänä. Ilmeisesti kengityksestä lähtevä ääni ei ollut tamman mieleen. Saatuani kengät etusiin siirryin takajalkojen pariin. Sama huutokonsertti jatkui, mutta siitä huolimatta jalat pysyivät ilmassa ja sain kengät taistelutta myös takasiin. Mielikuvani tästä uudesta tuttavuudesta ei ollut muuttunut, vaikka Dalmiina olikin osoittautunut luonteeltaan vähän höperöksi. Ennen kotiin lähtöäni jäin vielä hetkeksi paijaamaan suloisuutta, kun sen omistaja ei ollut hillitsemässä minua.


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen