Koston Riidankylväjä - kuollut 05.09.2016

11.09.2015 Estevalmennus, valmensi Siiri K.

Aamu valkeni todella kauniina ja aurinkoisena, enkä ollut yhtään kärttyinen hypätessäni pieneen punaiseen autooni ja huristellessani kohti dookien tallia. Yleensä en ole aamuvirkku ihminen, mutta liekö tuplahöystöillä keitetty aamukahvini sai minut hereille, mutta totesin ajellessani, että tämä päivä on oikein loistava hevosteluun ja valmennuksien pitoon. Saapuessani kerrankin etuajassa tallipihaan, oli dookie vasta nousemassa hevosensa Koston Riidankylväjän selkään, joka olikin komein suomenhevosori mitä olin vähään aikaan nähnyt! Orin upea punarautias karva suorastaan loisti auringonvalossa, joten sehän oli varsin pätevä syy pitää valmennus ulkokentällä, vai mitä? Pohja oli onneksi vielä loistavassa kunnossa, joten dookien verrytellessä ratsuaan ahersin minä radan parissa.

Alkuverryttelyssä Riidankylväjä oli hieman tahmea, mutta kovin yhteistyöhaluinen ja nöyrän oloinen. Se liikkui pienestäkin avusta, mutta dookie sai silti ratsastaa sitä eteen ja herätellä sen aamu-unistaan työntekoon. Pikaisella analyysillä ori vaikutti oikein miellyttävältä ratsastettavalta, joten uumoilin treenistäkin tulevan varsin kivan. Aloitimme harjoitukset tulemalla kaarevalla uralla kahta kavalettia, joiden väliin tuli jäädä 3-4 laukkaa. Se selvästi herätteli Riidankylväjääkin hyppyihin, sillä se alkoi jopa innostua päästessään vähän hyppimään ja suorastaan pörisi kuin höyryjuna esteiden välillä. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt käsistä tai ollut rauhaton, vaan kulki kauniisti läpi kropastaan ja rehellisesti avuilla. Kavaleteissa ei ollut sen kummempaa mainittavaa, joten siirryttiin seuraavaan tehtävään, mikä oli kahdeksikon muotoon pystytetty muutama pystyeste, joita ratsastettiin koko kenttää hyödyntäen. Tarkoitus oli saada aktivoitua laukkaa ja laukanvaihtoja esteiden päällä. Alkuun Riidankylväjä ei oikein hoksannut laukanvaihto-ideaa ja suorastaan rynni esteiden lävitse, vaikka se niin kovin rauhallisesti suorittikin ensimmäisen tehtävän. Toistoja toistojen perään, ja ori alkoi pikkuhiljaa ymmärtää homman ideaa ja vaihdotkin alkoivat sujua varsin mallikkaasti. Lyhyen hengähdystauon jälkeen hypättiin vielä pientä rataa, joka sisälsi näitä pystyjä, sarjan sekä kaarevalla uralla olevat pari pienempää estettä. Radalla ei tullut sen suurempia ongelmia, ainoastaan muutama tiukka kaarre sai sen hieman kaatumaan sisään ja täten menettämään laukan rytmiä, mikä taasen heijastui huonona lähestymisenä seuraavalle esteelle. Dookie ratsasti kuitenkin taitavasti ja osasi ennakoida hevoselle haasteellisia kohtia, joten muutaman kierroksen jälkeen meno alkoi näyttää oikein kivalta. Kiitin ratsukkoa mukavasta treenipäivästä ja kehoitin dookieta ratsastamaan vielä loppuun huolelliset eteen-alas-verryttelyt.

20.09.2015 Estevalmennus, valmensi Marsen

Dookien ja Rikun suorittaessa verryttelyä kasasin kentälle lyhyen, mutta notkeutta vaativan radan. Aiheenamme olivat siis tiukat käännökset, jossa Rikulta vaadittiin notkeutta ja ratsastajalta hyvin suunniteltuja ja toteutettuja apuja. Otimme verryttelyn loppuun vielä kahdeksikkoa ravissa ja käynnissä, koska ori näytti hitusen jäykältä. Dookie sai suostutella pitkään oriaan taipumaan kunnolla ja pian Rikukin saatiin notkeaksi, joka liikkui oikein mukavasti eteenpäin. Toiseen suuntaan oli sama juttu ja meni hieman pidempään saada Riku taipumaan. Alussa se tuntui hieman hangoittelevan vastaan ja kyseenalaistamaan Dookien apuja. Pienen välien selvittelyn jälkeen Dookie sai Rikun taipumaan myös toiseen suuntaan. Verryttelyhypyiksi otimme pari matalaa estettä, joissa ei ollut mitään ihmeellistä. Rikua tämä ei tuntunut miellyttävän, se olisi halunnut jotain vaativampaa. Ori nimittäin hyppäsi verryttelyhypyt hyvin vaatimattomasti ja puomeja hipoen. Helpoilla esteillä en kauaa ratsukkoa kiusannut, kun aloimme jo tutustua itse tehtävään. Rata tulisi vaatimaan ratsukolta kuuliaisuutta ja erityisesti tarkkuutta. Radassa oli yhteensä viisi estettä ja tulimme koko radan heti kerralla. Jo ensimmäisen esteen jälkeen huomasin, että Riku laukkasi aivan liian pitkänä ja Dookien ulottumattomissa. Toiselle esteelle lähestyminen menikin aivan pieleen ja Riku hädin tuskin pääsi esteen yli, kun tuli aivan vinossa. Puhalsin pelin seis. Huomautin asiasta Dookieta ja aloitimme radan alusta. Nyt ratsastajan sisäestäessä ongelman, alkoi meno näyttävään paljon paremmalta. Tosin välillä Rikun laukka venyi pitkäksi, mutta ennen estettä Dookie sai sen hallintaan. Tulimme radan vielä toisesta suunnasta, ilman mitään ongelmia. Oikein hyvä!

10.10.2015 Estevalmennus, valmensi annika n

Saavuin Turmeltajan tiluksille valmentamaan ihanaa rautiasta suomenhevosoria, Rikua. Tänään oli tarkoitus hieman hyppiä, ja oli tarkoitus keskittyä enemmän tekniikkaan kuin mahdollisimman korkeisiin esteisiin. Näinpä verryttelyn jälkeen alettiin tulemaan puomitehtävää, joka oli siten, että kolmikaariselle uralle oli laitettu puomeja kaarroskohtiin, ja ratsastuksen piti olla tarkkaa, sillä käännös oli melko tiukka. Riku meni alkuun pariin otteeseen ohi käännöksen jälkeisistä puomeista, mutta loppujen lopuksi saatiin ihan kivoja suorituksia molempiin suuntiin taivutellen. Seuraavaksi päästiinkin jo ihan hyppäämään, ja tarkoitus oli tulla pääty-ympyrällä olevaa pientä pystyä. Ensimmäisellä kerralla paikka oli huono, ja otitte matkaan puomin, mutta toinen sujui jo paljon paremmin. Parit hypyt kumpaankin suuntaan, ja kertaalleen vielä korotettuna, jonka jälkeen päästiinkin seuraavaan tehtävään. Oli tarkoitus tulla suhteutettua linjaa, jolla oli korkeutta noin 70 senttimetriä. Alku tuotti hieman hankaluuksia, sillä pitkään väliin ori ei meinannut millään saada vain viittä laukka-askelta. Näinpä nostettiin määrä kuuteen, ja nyt saatiinkin puhdas suoritus. Kuusi laukkaa oli ihan hyvä, ja kokeiltiin vielä seitsemän laukan välillä, joka sekin yhden epäonnistumisen jälkeen onnistui. Ratsukon yhteistyötä oli mukava katsella, ja saatiinkin loppuun hypättyä vielä yhtä metristä tasaokseria, joka sujui oikein hyvin. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa.

11.10.2015 Estevalmennus, valmensi annika n

Seuraavanakin päivänä sain valmentaa tätä mukavaa ratsukkoa, ja Riku olikin suhteellisen energinen, vaikka edellispäivänä keskityttiin hiomaan tarkkuutta ja tekniikkaa. Tänään oli tarkoitus hieman chillailla, ja aloiteltiinkin valmennus pystyillä ja oksereilla, ihan noin yksittäisinä. Riku liikkui oikein hyvin eteen, ja saatiin kivoja suorituksia. Se nautti, kun ei tarvinnut sen suuremmin keskittyä, ja otettiinkin näitä hyvän mielen hyppyjä, jotta saatiin ratsastajan istuntaa korjailtua siinä samalla. Dookie ratsasti hyvin, mutta jalka valui välillä liian taakse, ja näinpä sitten vahdin sen jalan paikkaa, ja huomautin aina kun se lähti valumaan. Rikulle laitettiin kuitenkin hieman mietittävää, kun alettiin tulemaan kolmen esteen sarjaa, tosin korkeutena vain 80 senttimetriä. Riku malttoi oikein hyvin, ja se oli innokas, ja suoritti tasaisen varmasti sille laitetun tehtävän. Otettiin sarja pariin otteeseen, jonka jälkeen vielä yksi "rata", johon kuului noita yksittäisiä esteitä, sekä äskettäin menty sarja. Riku oli tasaisen varma, ja otitte vain yhden puomin huonon ponnistuspaikan takia, ja otettiin rata toiseen kertaan, ja saatiin oikein kiva suoritus, johon oli hyvä lopettaa.

15.10.2015 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut annika n)

Olin menossa tänään katsomaan tuttua hevosta, Riku-oria Turmeltajaan. Tänään minun oli tarkoitus tehdä orin kanssa hieman maastakäsin juttuja, sillä olin dookielle leijunut, kuinka olin ollut kurssilla, että miten hevosta hallitaan ilman lyöntejä ja muuta väkivaltaa, pelkästään kehonkielellä ja äänellä. Saapuessani tallin pihaan autollani, suunnistin ensimmäiseksi kahvihuoneeseen dookie vanavedessäni, jossa ryystin kupin kahvia, ja sitten lähdettiin naisen kanssa kohti Rikun karsinaa. Siellähän se odotteli ihan rauhallisen oloisena, ja laitoin sen kiinni, ja rupesin harjaamaan. Riku oli yllättävän nätisti, joskin takajalkoja harjatessa jouduin komentamaan hieman tuuppaamalla oria kevyesti takajalkaan, kun se sitä nosteli "uhkaavasti" koko ajan. Kun oltiin valmiita, lähdettiin tallipihalle pyörimään hieman, ja tehtiin pääosin pysähdys- ja liikkeellelähtöharjoituksia. Ori teki ne ihan kivasti, vaikka välillä se oli jatkamassa matkaa, kun pysähdyin siinä sen vieressä, mutta lisäsin harjoitukseen sanan "seis" hitaasti ja selkeästi sanottuna, niin taisipa ori ymmärtää, hienoa! Muutamat ravipätkät ja niistä pysähdykset otettiin vielä, kunnes lähdettiin kiertämään pieni "metsälenkki", ja kun tultiin takaisin tallille, heiteltiin ori takaisin tarhaansa, ja se sai odotella siellä seuraavaan päivään, kun saapuisin taas puuhastelemaan sen kanssa.

16.10.2015 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut annika n)

Toisena päivänä kello kahdeksan aikaan aamulla köröttelin Turmeltajan tallin pihaan, jossa dookie oli jo ystävällisesti varustanut minulle ihanan Riku-orin, sillä tänään menisin sillä kentällä, itsenäisesti, mutta kuitenkin. Masentava marraskuinen aamu ei ollut yhtään makuuni. Tiet ja pihat olivat jäässä, ja niin olisi myös varmasti kenttä, joten talutin uljaan ratsuni maneesiin, jossa se pääsisi väläyttelemään sitten hienompaa liikettä - tai sitten ei. No, alkukäynnit menivät orilla makustellessa, että nyt ei ollutkaan selässä se oma ihminen. Otettiin aluksi hieman käyntijuttuja, jotta ori tottuisi ajatukseen, että varmasti ratsastaisin eri tavalla, ja tein orin kanssa pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä tietenkin paljon ympyröitä. Ori tuntui hyvältä, ja uskaltauduin ottamaan ravia, ja siinä halusinkin sitten työskennellä. Orin ravi oli suhteellisen helppo istua, ja se taipui yllättävän hyvin, ja nosti itseään kun sitä siltä pyysin. Yritinkin saada ylälinjan ylemmäs, jotta Riku kulkisi paremmassa ryhdissä, selän läpi tietenkin. Taivutteluita tehtiin, ja muutamat avotkin, ja ravilisäyksetkin tehtiin kevennellen, ja loppuun mentiin oikein isoa ravia pitkin ohjin, ja ori liikkui oikein hyvin! Se saikin treenin jälkeen kourallisen sokeripaloja sun muuta hyvää - ei kerrota kellekään.

25.10.2015 Estevalmennus, valmensi Ainsku

Tällä kertaa valmennettavakseni saapui Dookie ratsunsa Koston Riidankylväjän, tutummin Rikun kanssa. Annoin ratsukon suorittaa omatoimisen lämmittelyn, ja raahasin itse läjän puomeja maneesiin. Ulkona oli alkanut ikävästi sataa, joten olimme joutuneet siirtymään sisätiloihin. Päätin aloittaa valmennuksen jumppasarjoilla, ja jos ne menisivät hyvin, laittaisin ratsukon mahdollisesti tekemään muutakin. Asettelin puomit pituushalkaisijalle melko pitkillä väleillä, jotta korkeimpiin esteisiin siirryttäessä välejä ei tarvitsisi muutella. Dookien kertomuksen perusteella olin saanut Rikusta hyvän kuvan, ja olin itsekin jo kovaa vauhtia tykästymässä oriin. Toivottavasti tuo ei hyppäisi kovin hyvin, muutenhan en antaisi lastata hevosta takaisin traileriin ollenkaan...

Lämmittelyjen jälkeen pyysin Dookieta menemään puomit ensin muutamaan kertaan ravissa, ja senjälkeen laukassa. Kun tämä oli ok, nostelin puomit kavaleteiksi. Nämä tultiin myös ravissa ja laukassa, jonka jälkeen päästiin jo ihan estetolppiin asti. Pikkuhiljaa nostin puomeja lähemmäs 100cm, ja yhä enemmän rakastuin Rikuun. Se yritti miellyttää ratsastajaa niin paljon kuin vain kerkesi - paitsi silloin kun päätti pysähtyä keskelle sarjaa maneesinlannoittamistauolle, eikä sen jälkeenkään suostunut liikkumaan eteenpäin. Lopulta Dookie sai sen liikkeelle, ja hyppiminen saattoi jatkua. Kun ylin puomi kohosi viimein 100cm asti, Riku oli jo päässyt hieman hikeentymään. Muutaman hyppykerran jälkeen annoin ratsukon kävellä pidemmän aikaa, kun itse rakensin pienen sarjaesteradan maneesiin. Kaikki esteet olivat siis sarjoja, hieman vaativemmilla väleillä, joten kaksikko joutuisi töihin. Rata ratsastettiin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla muutaman pudonneen puomin kera. Toinen kerta oli kuitenkin puhdas, joten annoin ratsukon alkaa kävelemään loppukäyntejä, ja delegoin tallitytöt purkamaan esteitä. Itse päätin mennä hörppimään oikein suuren mukillisen kahvia, ja juoksemaan kauaskauas pois siksi aikaa, kun Riku kävelisi traileriin ja lähtisi.

10.11.2015 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Penelopeia)

Olin sopinut Rikun omistajan kanssa, että käväisisin Turmeltajassa ratsastamassa kyseisen orin. Omistajalla kun itsellään tuntui olevan kovin kiireitä, eikä orin treeniä voinut kuulemma missään nimessä jättää huomiselle. Siispä kurvasin autollani kyseiselle tallille, ja heitin hepalle vermeet niskaan. Ori oli aluksi hieman pöllämystynyt uudesta ihmisestä, joka päättäväisesti ja hetkeäkään hukkaamatta haki sen tarhasta ja kiikutti talliin satuloitavaksi. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan, ennen kuin suomenhevonen oli jo kerjäämässä rapsutuksia ja tökkimässä märällä turvallaan selkääni. En viitsinyt olla kylmäsydämminen tätä hellyyttävää hevosta kohtaan, joten vietimme hetken ihan vain rapsutellen ja toisiimme tutustuen. Sen jälkeen olikin mukava lähteä ulos reippailemaan! Tai sitten ei. Ulkona puhalsi hyytävä viima, joten päätin ihan suosiolla mennä tarkistamaan, olisiko tallin maneesissa tilaa meille. Ja olipa hyvinkin, sillä koko paikassa ei näkynyt ristin sielua! Sehän sopikin meille oikein mainiosti, joten parkkeerasin ratsuni kaartoon, ja hyppäsin sen suuremmitta ajatuksitta selkään. Omistaja oli kehunut rautiastaan maasta taivaisiin, mutta tiesin kokemuksesta ettei omistajan sanoihin aina ollut luottamista. Siispä olin varmuuden vuoksi ottanut mukaan pitkän kouluraippani, jos ori vaikka päättäisi ruveta hankalaksi. Mutta ei, Riku ei ruvennut hankalaksi. Jo alkuverkassa se tuntui todella mukavalta ja pehmeältä, siihen oli helppo saada hyvä tuntuma. Ratsastin orin kanssa paljon erilaisia siirtymisiä askeleiden välillä, vähän tunnustellen millainen hevonen Riku oli. Erityisesti rakastuin orin laukkaan, joka oli ihanan keinuhevosmaista, pehmeää ja eteenpäinvievää. Siinä tulikin sitten treenattua melko paljon erilaisia laukkaharjoituksia, jotta ori saisi kunnolla tekemistä. Treenin päätteeksi peitti orin kaulaa hentoinen hikipeite, joten tallissa vedin siltä hikiviilalla suurimmat, ja heitin päälle vielä kuivatusloimen. Ori sai jäädä talliin odottamaan päiväheiniään, sillä aikaa kun minä huristelin takaisin kaupunkiin.