Hurmusti - kuollut 21.07.2016

Virallinen nimi Hurmusti
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Väri, säkäkorkeus Musta, 154cm
Syntynyt, ikä - kuollut 30.11.2012, 25v - kuollut 21.07.2016
Rekisterinumero VH14-018-1683
Omistaja, kasvattaja dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Annika Haapasalo evm
Koulutustaso ko. he A, re. 110cm, me. 100cm / CIC1
Painotuslaji Kenttäratsastus
Saavutukset KERJ-I, SLA-II, Jälkeläisluokka C

Luonnekuvaus

Humu on perusluonteeltaan varsinainen jässikkä, vähän omapäinen sekä hyppysellisen verran orimainen. Se ei ole mitenkään öykkärityyppiä, vaikka ori onkin ja kunhan pitää huolen siitä, ettei poika pääse missään vaiheessa tekemään hölmöyksiä, sujuu yhteiselo oletettavasti melko kivasti. Tarhaillessa Humu on varsin liikkuvainen niin kauan kun se on muiden hevosten lähettyvillä. Sen omana tarhakaverina on hieman isompi Repsu, jonka kanssa ori on tullut toimeen varsin kivasti yhdessä - Humu yritti alkuun pari kertaa pomotella toista, mutta kun se sai kerran kurituksen kaveriltansa, on se sen jälkeen ryhtynyt leikkeihin ja kisailuun vain kaverinsa yllyttämänä. Laitumella ollessa Humu keskittyy hyvin tiiviisti vain syömiseen ja unohtaa kaiken muun ympäriltään. Taluttaessa kannattaa laittaa ketju leuan alitse, niin poika ei lähde jyräilemään tietään mihinkään. Humua taluttaessa suurin ongelma on ohitettavat herkulliset puskat ja ruohotuppaat, tammoja tai muita vastaantulevia hevosia se ei sitten taas meinaa noteerata mitenkään.

Hoitaessa Humu osaa käyttäytyä erittäin kauniisti ja se on hyvin kärsivällinen puunattava. Toki silläkin on huonoja päiviä jolloin se vain jurottaa ja jumittaa, tällöin siltä loppuu kärsivällisyyskin melko nopeasti, mutta huonoja päiviä tuntuu pojalla onneksi olevan hyvin harvoin. Päätä harjatessa Humu saattaa vähän koettaa nostaa sitä ulottumattomiin, mutta pienen kokonsa ansiosta pysyy pää nostelusta huolimatta riittävän alhaalla jotta sen pystyy harjaamaan. Humu ei pesuista oikein tykkää, mutta sitä joutuu pesemään melko usein, sillä se tuntuu rakastavan kurassa piehtarointia ja onkin kovin usein niin mutainen, että letku on pakko ottaa käyttöön. Humua ei saa pestä kuin oikein laimealla mäntysuopa- tai muilla sellaisilla shampoilla, sillä herkkänahkainen ori rupeaa kutiamaan erittäin herkästi, jos karvaan/iholle jää edes minimaalisia määriä saippuaa pesun jäljiltä. Eläinlääkärillä käyntien kanssa ei ole ollut ongelmia ja herra pystytään rokottamaankin ihan vain vaikka karsinassa herran ollessa vapaana, eikä Humu ole moksiskaan asiasta, se onkin hyvin rohkea hevonen, eikä ihan pienistä hätkähdä.

Humu on reipas ja miellyttämisenhaluinen ratsu, ja se onkin melkoisen mukava pehmeine askellajeineen sekä eteenpäinpyrkimyksenä takia. Humun kanssa on mukava kokeilla aina välillä jotain uutta tai jopa hullunkurista, se kun on melko vankkumaton ja luotettava ja sen selässä on välillä jopa kokeiltu pienimuotoisesti vikellysjuttuja. Humu ei ole ehkä herkin mahdollinen ratsastettava, mutta selkeitä apuja se kuuntelee kyllä nöyrästi ja ratsastajaa se ei ole vielä koskaan kyseenalaistanut. Humu on erityisen mukava väistöjä treenatessa ja sen kanssa on myös hauskaa hypätä esteitä, koska sillä on kyllä tietyllä tavalla intoa esteille, mutta se ei ikinä pyri kaahottamaan, vaan menee aina maltillisesti ja ylittää melkein poikkeuksetta puhtaasti esteet. Maastoratsuna Humu on energinen ja tykkää pienistä kisailevista laukkapyrähdyksistä, välillä saattaa ravissakin tahti kiihtyä, mutta laukalle se ei ryöstä ilman lupaa. Maastoesteistä tämä poika innostuu kovasti, ja sen vahvuuksia kenttäkisoissa onkin kyseinen osa-alue. Humu hyppää tarkasti ja sopivan varovasti, ja sen hyvästä estesilmästä on paljon hyötyä maastoesteradalla.

Meriitit ja saavutukset

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 25.09.2015
10 + 40 + 17,5 + 20 + 15 + 0 = 102,5p KERJ-I

VSR:n jalostuarvostelun Jälkeläisluokka C myönnetty 21.04.2016

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2015
12 + 21 + 18 + 21 + 10 = 82p SLA-II
(pidä hiirtä tekstin päällä nähdäksesi rakennearvostelun)

Sukutaulu

i. Hurumuste evm
sh, 154cm, m
ii. Hurmus evm
sh, 156cm, trt
iii. Hurmuri evm
sh, 156cm, klm
iiii. Hurja-Peto evm
sh, 155cm, prt
iiie. E.T. Lissu evm
sh, 151cm, m
iie. Toivon Helmi evm
sh, 152cm, tprt
iiei. Toivomus evm
sh, 158cm, trt
iiee. Liinan Kukka evm
sh, 150cm, vprt
ie. Vilman Muru evm
sh, 153cm, m
iei. Mutru evm
sh, 161cm, vrt
ieii. Murtuma evm
sh, 160cm, prt
ieie. Vappuliina evm
sh, 154cm, mrn
iee. Villivilma evm
sh, 159cm, rn
ieei. Jehun Ilo evm
sh, 164cm, mrn
ieee. Villiriina evm
sh, 159cm, prt
e. Hillan Misteli evm
sh, 150cm, trn
ei. Hillan Herkko evm
sh, 157cm, trn
eii. Tuli-Heikki evm
sh, 157cm, rnvkk
eiii. Tuli-Heppu evm
sh, 154cm, prn
eiie. Lahja evm
sh, 159cm, vkk
eie. Hillan Kielo evm
sh, 151cm, tprn
eiei. Taneva evm
sh, 155cm, trn
eiee. Hillava evm
sph, 147cm, prt
ee. Miljastiina evm
sh, 151cm, trt
eei. Mohikaani evm
sph, 143cm, tprt
eeii. Mahti evm
sh, 150cm, vrt
eeie. Ilovalo evm
sph, 142cm, prt
eee. Ristiina evm
sh, 153cm, vrn
eeei. Onnenpotku evm
sh, 157cm, rn
eeee. Emmiina evm
sh, 152cm, vrt

Sukuselvitys

i. Pertunmaalla sijaitsevalta perhetilalta lähtöisin oleva Hurumuste on vauhdikas ja energinen suomenhevonen, jonka kanssa aika ei tosiaankaan käy pitkäksi! "Hupi" on monitoimiputte, jonka kanssa kierrettiin monen vuoden ajan kaikki mahdolliset oman kylän eli Juvan kissanristiäiset, ja estekisoihin lähdettiin pidempäänkin matkaan. Parhaimmillaan 154 cm korkea vauhtihirmu onkin juuri esteillä – aikansa puolesta ori olisi epäilemättä voittanut miltei joka kilpailun, mutta tuhatta ja sataa kaahatessa tuppaa tekniikka luonnollisesti kärsimään sen verran, ettei aina ole kunniakierrokselle asiaa. Aikansa kuluksi nykyinen omistaja on kuitenkin laskeskellut kilparatsunsa palkintosijaprosentin olevan estekisoista mukava 60%. Muutamiin kouluratsastuskilpailuihinkin Hupia on kuljetettu, mutta näissä kinkereissä ei menohaluisen oriin keskittyminen ole pysynyt mukana niin hyvin, että sijoituksia olisi päässyt liiemmin kertymään.
Kilpailemisen ohessa ori on riemastuttanut lapsia ja vähän vanhempiakin vetämällä rekeä erinäisissä koko perheen tapahtumissa. Vaikka Hupi osaa olla melkoinen häslä, sopii se myös juurikin vaikka rekihevoseksi selväpäisen ja yhteistyökykyisen perusluonteensa ansiosta. Nykyisin uljaan mustan kanssa ei enää kilpailla, vaan käydään juurikin ajeluilla tai maastoretkillä mielen virkistykseksi. Jalostushevosenakin ori on ollut sangen tykätty, ja se onkin jättänyt jälkeensä tähän mennessä kaikkiaan 77 jälkeläistä.

ii. Tummanrautias Hurmus oli tyypillinen suomalainen mies; jäyhä jöröttäjä, joka viihtyi parhaiten omissa oloissaan. Kasvattaja myi oriin Tohmajärveltä uudelle omistajalleen Imatralle sen ollessa kolmen vuoden ikäinen. Säkäkorkeudeltaan 156-senttinen suomenhevonen oli hyvä kilparatsu, sillä vaikka se ei suurta innostusta osoittanutkaan mitään kohtaan, teki se kuitenkin useimmiten kuuliaisesti sen, mitä siltä milloinkin pyydettiin. Oriilla oli myös äärimmäisen hyvä keskittymiskyky ja se oli nopea sisäistämään uusia asioita, minkä ansiosta se olikin mahdollista kouluttaa pitkälle erityisesti kouluratsastuksessa. ”Musse” oli luotettava ja varmajalkainen ratsu, joka ei koskaan säikkynyt oikeastaan mitään. Juuri selväpäisen ja rohkean luonteensa ansiosta tummanrautias olikin melko kysytty siitosori, ja sille onkin kirjattu yhteensä 54 jälkeläistä. Ori lopetettiin 21 vuoden iässä pahaksi äityneiden suolisto-ongelmien vuoksi.

ie. Kaunisrakenteinen, 153 cm korkea Vilman Muru oli todellinen symppis ja koko tallinväen lemmikki. Mukavaluontoinen tamma syntyi ja eli koko elämänsä kasvattajiensa Eerik ja Matilda Luukkosen tilalla Pertunmaalla, jossa sitä pidettiinkin kuin kukkaa kämmenellä. Eerik Luukkosen siskontytär kilpaili "Murulla" tavoitteellisesti esteratsastuksessa edeten aina kansalliselle tasolle asti. Musta suomenhevonen olikin ihanteellinen kisakaveri yritteliään ja mukautuvaisen persoonansa ansiosta. Tamma myös kantakirjattiin II-palkinnolla sen ollessa viiden vuoden ikäinen (evm). Myöhemmällä iällä tammalla teetettiin kolme varsaa, joista kaksi myytiin ja yksi jäi kotiin kasvamaan. Talliporukan suru oli suuri, kun Muru jouduttiin lopettamaan 26-vuotiaana vaikean ähkyn takia.

e. Pienikokoinen, vain 150-senttiseksi jäänyt Hillan Misteli on hieman arka mutta muuten oikein miellyttäväluontoinen suomenhevonen. Tamma syntyi Hillamarjan talliin Akaalle, josta se myytiin nelivuotiaana pienelle hevostilalle Heinolan Liepeille. Tummanruunikko itse ei ole ollut kovinkaan aktiivisessa kisakäytössä, vaan se siirrettiin täysipäiväiseksi jalostustammaksi jo yhdeksän vuoden iässä hyvään sukutauluun nojaten. Tämä saattoi osaltaan johtua myös siitä, että ”Ellan” uusi omistaja oli ollut elämänsä tekemisissä ravureiden kanssa eikä tällä näin ollen ollut merkittävää kokemusta ratsujen kanssa työskentelystä. Ei liene ihme, että Ella opetettiinkin ratsun hommien ohella myös ajolle melko pian uudelle omistajalleen muuton jälkeen. Tämän opettaminen ei ollut työlästä, sillä tummanruunikko on aina oppinut uutta nopeasti ja mielellään. Ulkomuodoltaan tamma ei ole hullumpi, mistä hyvästä sille myönnettiin II-palkinto kantakirjaustilaisuudessa (evm) sen ollessa kuusivuotias. Myös näyttelyissä tamman kanssa käytiin aiemmin lähinnä mielen virkistykseksi, mutta kuitenkin melko kiitettävällä menestyksellä. Kuusi varsaa maailmaan pullauttanut Ella viettää nykyään leppoisia eläkepäiviä omistajansa hemmoteltavana.

ei. Hillan Herkko oli tarkan suunnittelun tulos ja näin ollen luonnollisesti kasvattajatilansa Hillamarjan tallin ylpeys. Säkäkorkeudeltaan 157-senttinen ori oli komea ilmestys niin rakenteensa kuin luonteensakin puolesta. ”Herkko” osasi kyllä olla sangen orimainen sille tuulelle sattuessaan, mutta sillä ei ollut sen suuremmin tapana vouhottaa turhasta. Suomenhevonen oli tasapainoinen, luotettava ja itse asiassa melko helppo käsitellä niin maasta käsin kuin ratsailta. Oriin kanssa kilpailtiin jonkin verran aluetasolla niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessa, mutta pääasiassa sitä kuljetettiin erinäisiin näyttelyihin. Ulkomuodoltaan upea tummanruunikko saavuttikin varsin nuorella iällä niin Ch- kuin MVA Ch –arvonimen (evm) ja kantakirjattiin ansaitusti I-palkinnolla (evm) heti ollessaan kolmivuotias. Herkko oli valtavan suosittu tammanomistajien keskuudessa, mutta kasvattaja-omistaja Hillamarja Aaltonen piti päänsä ja valitsi Herkolle käytettävät tammat tarkkaan. Näin ollen oriin jälkeläislista on huomattavasti lyhyempi kuin näin menestyksekkäältä hevoselta voisi odottaa, mutta sitten sitäkin mairittelevampi. Herkolla on 19 jälkeläistä, joista valtaosa on kahminut lukuisia meriittejä niin ratsuna kuin näyttelyhevosena. Ori eli pitkän ja terveen elämän kuollen lopulta vanhuuteen kunnioitettavassa 32 vuoden iässä.

ee. Sirorakenteinen, 151 cm korkea Miljastiina syntyi niin ratsu- kuin juoksijalinjaisia suomenhevosia kasvattavalle suurtilalle Joroisiin, josta se myytiin nelivuotiaana Hillamarjan talliin Akaalle. Siellä asustellessaan ”Milja” pyöräytti ainoaksi jääneen varsansa. Tamma oli luonteeltaan liian arka pärjätäkseen kisakentillä, mutta tallin omistaja teettikin sillä varsan ei luonteen takia vaan kauniin ulkomuodon ja imartelevan suvun. Milja käytettiinkin aikanaan kantakirjaustilaisuudessa, jossa se saavutti II-palkinnon (evm). Kun varsa saatiin vieroitettua ja kaupattua uuteen kotiin, laitettiin Miljakin hiljaiseen myyntiin. Ei kulunut montaakaan viikkoa, kun se sai uuden omistajan ja kiikutettiin Ristiinaan Mikkelin lähettyville. Uudessa kodissa tummanrautias toimi omistajansa yksityisenä harrasteratsuna. Kiitos määrätietoisen ja osaavan omistajansa Miljan itseluottamus kasvoi kohisten ja parin vuoden päästä sen kanssa päästiinkin jo starttaamaan ensimmäisissä seurakoulukisoissa helppo B –luokassa, tuloksena hieno kolmas sija. Tämän jälkeen suomenhevosen kanssa käytiin vielä muutamissa seuratason kisoissa lähinnä vaihtelun ja virkistyksen vuoksi. Tamma eli pitkän elämän ja lopetettiin 25-vuotiaana erinäisten vanhuuden vaivojen vuoksi.

Sukuselvityksestä kiitos Sofia W:lle!

Jälkeläiset

s. 24.02.2015 o. Rohkean Hurmuri, e. Bilehile
s. 20.03.2015 o. Turmeltajan Hurlumhei, e. Astarella
s. 15.06.2015 o. Haavehurmio, e. Univelka
s. 16.08.2015 o. Satulinnan Hurmaaja, e. Aamuvirkku
s. 31.12.2015 o. Hurja Hillomunkki, e. Aamukakkukahvi
s. 05.01.2016 o. Turmeltajan Hurmelius, e. Haavesointu
s. 02.02.2016 o. Viisikon Hurmaus, e. Pirenja
s. 16.03.2016 o. Marrasvaaran Velmeri, e. Valmiira
s. 01.07.2015 t. Riikinnevan Vedenvälke, e. Vedenvalo
s. 21.12.2015 t. Turmeltajan Veritiara, e. Verenpunahilkka
s. 06.06.2016 t. Turmeltajan Kelmiina, e. Kalmiina

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitty vain sijoitukset!
KERJVSR
16.08.2014 - KERJ - Whispering Heaven - CIC1 - 3/30 31.10.2014 - VSR-CUP - Esteratsastus - 110cm - 4/45
17.08.2014 - KERJ - Whispering Heaven - CIC1 - 3/30 14.11.2014 - VSR - Kenttäratsastus - CIC1 - 4/22
19.08.2014 - KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 1/30 15.11.2014 - VSR - Kenttäratsastus - CIC1 - 1/22
23.08.2014 - KERJ - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 5/30 13.01.2015 - VSR - Esteratsastus - 100cm - 1/19
19.10.2014 - KERJ - Taikakuun Kartano - CIC1 - 7/50
11.12.2014 - KERJ - Petäjävaara - CIC1 - 4/30
23.01.2015 - KERJ - Wyrda Horses - CIC1 - 3/30
17.02.2015 - KERJ - Huvitutti - CIC1 - 5/40
21.02.2015 - KERJ - Huvitutti - CIC1 - 4/40
23.02.2015 - KERJ - Huvitutti - CIC1 - 3/40
23.02.2015 - KERJ - Devilsfair - CIC1 - 2/40
24.02.2015 - KERJ - Huvitutti - CIC1 - 3/40
27.02.2015 - KERJ - Huvitutti - CIC1 - 3/40
01.03.2015 - KERJ - Huvitutti - CIC1 - 6/40
13.03.2015 - KERJ - Ryövärin Ratsutila - Helppo - 2/40
14.03.2015 - KERJ - Ryövärin Ratsutila - Helppo - 2/40
25.03.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 4/40
26.03.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
27.03.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 5/40
18.04.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
25.04.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
06.07.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 4/23
07.07.2015 - KERJ - Rohkelikko - CIC1 - 2/23
15.07.2015 - KERJ - Kisatalli Mango - CIC1 - 6/40
16.07.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1- 3/30
19.07.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 5/30
24.07.2015 - KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC1 - 3/28
31.07.2015 - KERJ - Kadotetut Suomenhevoset - CIC1 - 3/28
04.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 1/21
08.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 2/21
09.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/21
11.08.2015 - KERJ - Prime Sporthorses - CIC1 - 2/30
15.08.2015 - KERJ - KK Force - CIC1 - 4/27
21.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 1/40
24.08.2015 - KERJ - Naukaisu - CIC1 - 1/40
27.08.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 1/40
28.08.2015 - KERJ - Prime Sporthorses - CIC1 - 2/30
14.09.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
15.09.2015 - KERJ - Mörkövaara - CIC1 - 3/40

Päiväkirja & valmennukset

20.05.2015 Mutahirviöstä kilparatsuksi (kirjoittanut Tuulia T.)

Saavuin tänään hoitamaan Humun sopimuksemme mukaisesti. Olitte Humun kanssa menossa seuraavana päivänä kisoihin, joten olit toivonut, että pesisin oriin oikein kunnolla. Ja pesua ori tarvitsikin, sillä se muistutti enemmän mutahevosta kuin linjakasta ratsua tullessaan tarhasta talliin. Huokaisinkin syvään nähdessäni millainen urakka minulla olisi edessäni, sillä moisen mutahevosen puunaamiseen ei riittäisi ehkä tuntikaan. Veinkin herran saman tien vesiboksiin, missä ensialkuun suihkutin kaiken irtomudan tiehensä lämpimällä vedellä ja kun suurinosa mudasta oli tiessään otin käteeni saippuapullon ja peitin oriin laventelilta tuoksuvaan saippuavaahtoon. Annettuani Humulle kunnon saippuapesun ei mudasta ollut enää jälkeäkään herran turkissa ja kuivasinkin sen hikiviilalla, minkä jälkeen annoin herran kuivahtaa karsinassaan hetkisen ennenkuin harjasin sen perusteellisesti. Lopetettuani Humun harjaamisen sen karva kiilteli puhtaana ja katselin aherrukseni tuloksia tyytyväisenä, vaikka olinkin itse aivan märkä ja likainen.

20.01.2015 Jumppasarjatreeniä (kirjoittanut Oona)

Allani oli musta suomenhevosori, joka kantoi kuulemma nimeä Humu. En tiennyt orista paljoakaan mitään, ainoastaan pari luonteenpiirrettä, joita hoitaja oli minulle kertonut. Aloitin alkukäyntien jälkeen tekemällä ravissa ympyröitä ja loivia kiemurauria, joilla hain hiukan tuntumaa hevoseen. Humu ravasi energistä ravia, mutta mitä apujen käytön suhteen tuli, reaktio tuli hiukan myöhässä. Maneesiin oli rakennettu jumppasarja, jota omistaja oli käskenyt minun treenata. Otin orilla hiukan laukkaa uraa pitkin, jonka jälkeen tulin laukassa pari kertaa päädyssä olevan kavaletin. Humu nosti jalkansa kavaletista yli kepeästi ja kolauttamatta. Laukka oli energistä ja sitä pystyi työstämään helposti.lyhyeksi sekä pitkäksi. Tulin kavaletin pari kertaa toiseen suuntaan, jonka jälkeen aloitin hyppäämään jumppasarjaa.

Jumppasarjan esteet olivat pieniä ja Humu ylitti ne kepeästi. Ori nosti jalat innoissaan esteistä yli ja lisäsi esteide jälkeen hieman vauhtia. Otin laukkaa hieman lyhyemmäksi pääty-ympyrän avulla, jonka jälkeen tulin tehtävän uudestaan. Taas mentiin esteistä yli korvat hörössä ja kolauttelematta. Maneesin katsomossa oli innokkaita tallityttöjä katselemassa treenejämme, joten pyysin heistä paria tulla nostamaan esteitä parilla reiällä. Kun esteitä oli nostettu, tulin ne taas pari kertaa. Ensimmäiselle esteelle osui ponnistuspaikka lähelle, minkä takia meno saattoi näyttää vähän siltä ja tältä, mutta loppuun selvittiin ehjin nahoin. Tulin jumppasarjan uudestaan ja tällä kertaa sain askeleen osumaan, jolloin tehtävä onnistui heti paremmin. Vaihdoin suuntaa ja tulin esteet vielä kerran toiseenkin suuntaan. Heti ensi yrittämällä onnistui, joten päätin lopettaa hyppäämisen onnistuneeseen hyppyyn. Aloitin tekemään loppuverryttelyjä, joissa pääasiassa ravailin pitkällä ohjastuntumalla ja pyrin kääntämään oria parhaani mukaan istunnalla. Humu kuunteli hyvin ja kääntyi hienosti pelkän istunnan avulla. Pian siirsin orin käyntiin ja taputin tätä kaulalle.


15.04.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Tuulia T.

Toiselle valmentautumiskerralle olin suunnitellut kouluharjoitteita, tarkemmin sanottuna pohkeenväistöä ja aikomuksenani olikin pistää teidät kunnolla töihin. Annoin teidän kuitenkin ensin verytellä kaikissa askellajeissa, minkä jälkeen halusin teidän tekevän muutaman ravivoltin ennenkuin siirtyisimme itseasiaan. Pari ensimmäistä volttianne eivät aivan onnistuneet keskittymisesi haparoidessa muualle, jolloin Humukin lipesi pois voltilta. Parin epäonnistuneen ravivoltin jälkeen kuitenkin terästäydyit ja pidit oriin hyvin voltilla ulkopohjettasi käyttäen. Tämän jälkeen saitte luvan aloittaa ravissa pohkeenväistötyöskentelyn keskihalkaisijalla. Ensimmäisellä kerrallanne et antanut Humulle tarpeeksi selkeitä apuja eikä ori oikein ymmärtänyt mitä siltä halusit, joten ensimmäinen yrityksenne ei ollut kaunista katseltavaa. Toisella yrityksellä annoit Humulle jo paremmat avut, mutta vasta kolmannella yrittämällä esititte täydellistä pohkeenväistöä, minkä jälkeen annoinkin teille luvan siirtyä käyntiin loppuveryttelyjen ajaksi.

10.04.2015 Estevalmennus, valmentajana Tuulia T.

En voinut olla huokaisematta ihastuksesta saapuessanne Humun kanssa kentälle, sillä suloinen ori teki minuun oitis vaikutuksen ulkonäöllään. Noustuasi oriin selkään suuntasitte uralle, missä saitte luvan lämmitellä eri askellajeissa kunnes annoin teille luvan koettaa muutamaa lämmittelyksi pystyttämääni pystyestettä. Lähestyitte pystyesteitä hitaassa harjoituslaukassa ja liitelitte kevyesti pystyttämieni lämmittelyesteiden ylitse, minkä jälkeen saatoimme ryhtyä tositoimiin. Tämänkertaisen valmennuksemme teemana olivat erikoisesteet. Olit kertonut oriisi hieman epäröivän laine-esteellä ja muurilla, joten harjoittelisimme tänään noita kahta estettä.

Aloitimme laine-esteellä, jota Humu tuntui suorastaan kammoksuvan eikä voimakkaista eteenpäin ajavista avuistasi huolimatta suostunut hyppäämään yli. Näpäytettyäsi oria raipalla parin epäonnistuneen kerran jälkeen suostui ori kuitenkin hyppäämään laine-esteen yli, vaikka tyylissä olisikin ollut parantamista. Komensin teidät tulemaan laine-esteen vielä pari kertaa kunnes Humu hyppäsi esteen yli itsevarman oloisesti. Selviydyttyänne oriin kanssa mallikkaasti laine-esteestä siirryimme harjoittelemaan muurille, jonka kanssa teillä ei pahemmin ollut vaikeuksia, vaikka olitkin antanut aiemmin ymmärtää orin arastelevan muuriestettä. Humu kuitenkin hyppäsi korvaansa lotkauttamatta muurin yli jo ensimmäisellä yrittämällä. Muistathan kuitenkin antaa oriille hieman enemmän ohjaa hypyn ajaksi, jotta se saisi enemmän tilaa venyä esteen yli. Nyt jäit välillä vähän vetämään ohjista eikä Humu sen vuoksi päässyt venymään parhaalla mahdollisella tavalla esteiden yli.

15.03.2015 Kouluvalmennus, valmentajana kuristaja

Kentälle saavuttuani oli dookie ja Humu suomenhevosori jo täydessä vauhdissa vetämässä alkuveryttelyjä, joten pystyisimme aloittamaan samontien. Ratsuna Humu näytti olevan rehti ja reipas, eikä kyseenalaistanut selässä hääräävän dookien käskyjä sekuntiakaan. Meno olikin varman ja oikein mielyttävän näköistä omaan silmääni. Pyysinkin heitä jatkamaan hetken vielä tehden mahdollisimman paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Ehkä ori ei herkin ollut, mutta nöyrästi vastasi kumminkin jokaiseen pyyntöön tai ainakin yritti. Hetkittäin meinasi pysähdykset äityä liian pitkiksi, mutta tomerammalla asenteella nekin saatiin helposti pois.
Helpompien tehtävien kautta lähdimme sitten katselemaan hieman helppo a:n koulujuttuja ja mitä se sisältäisi. Lisätyt askellajit olivatkin ensimmäinen tehtävämme, jota teimme käynnissä ja ravissa. Humua saikin urakalla työstää eteenpäin, että saimme hyviä lisäyksiä aikaiseksi. Ettemme ihan jäisi samaan tehtävään lähdimme seuraavana hakemaan vastalaukkaa. Muutoin tehtävä meni hyvin, mutta hetkittäin vastalaukka meinasi karata poikittaiseksi. Laukkatehtäviä jatkoimme hakemalla laukanvaihtoa käynnin kautta, joka onnistui oikein hyvin kyseiseltä parivaljakolta. Annoinkin hetken heidän huilia ja käveleskellä pitkin ohjin ennenkuin jatkaisimme taivutuksilla.
Pienen breikin jälkeen jatkoimmekin avo- ja sulkutaivutuksilla, joissa meni hetki ennenkuin Humu hoksasi mitä dookie siltä tahtoi. Mitenkään hirveän helpon näköisesti ei ori taipunut, mutta taipuipa kumminkin. Jäykkyyttä ilmeni varsinkin sulkutaivutuksista, joista ei Humu näyttänyt pirun vertaakaan välittävän. Olikin aika alkaa jo lyömään hanskat tiskiin ja lähtä kotia kohti, mutta sitä ennen pyysin antaa Humulle vapaat ohjat ja ottaa pari kierrosta harjoituslaukkaa kentän ympäri. Tästähän se vasta riemastui ja pari pientä ilopukkiakin näin siltä irtoavan. Ratsukko saikin tämän jälkeen aloittaa loppuverkat.

20.02.2015 Estevalmennus, valmentajana merikissa

Minut palkattiin valmentamaan Dookieta ja tämän suomenhevosori Humua. Tallille saapuessani Dookie juuri talutti yönmustaa oria kentälle päin, minne kävelinkin perässä. Ratsukon aloittaessa alkukäynnit rakensin kentälle valmennuksessa tarvittavat esteet. Esteitä rakentui kentälle kaikkiaan viisi: kaksi pystyä sekä kolmen esteen sarja. Aluksi pystyt olivat ratsukolle lastenleikkiä-tasolla, mutta kunhan olisimme lämmitelleet oli tarkoitus esteitä korottaa oriin omalle tasolle. Humu kuunteli ratsastajaansa ihan kohtalaisesti, mutta vauhtia sillä tuntui olevan hieman liikaa kokoajan ja jarrut tuntuivat puuttuvan kokonaan. Humu selvästi tarvitsi hieman suurempia apuja, eikä ottanut pienimpiä apuja kuuleviin korviinsa.

Hyppäämisen aloitimme tehokkaan alkuverryttelyn jälkeen. Humu taipui jo hienosti alaspäin ja kantoi itsensä hyvin. Aluksi hyppäsimme kahta pystyä vuoronperää. Hypyt tuntuivat lähinnä naurattavan Humua, esteet kun olivat vain noin puolessa metrissä. Kehotinkin ratsastajaa tsemppaamaan oria paremmin, jotta se tekisi töitä paremmin, eikä vain pelleilisi. Muutaman hypyn jälkeen korotin esteitä hieman ja lopulta aivan oriin omalle tasolle asti. Humu alkoi esteiden suurennettua keskittymään paremmin. Tämän ansiosta ratsukon yhteistyökin näytti heti paremmalta ja ratsastajakin pystyi keskittyä hieman itseensäkkin, asentokin kun oli päässyt hieman etukenoiseksi. Humu hyppäsi hyvällä innolla ja siirryimmekin sarjan hyppäämiseen. Aluksi laukkaaskel ei meinannut sopia ollenkaan, mutta vähän kun viksattiin saatiin sarjakin onnistumaan puhtaasti muutamaan kertaan. Valmennuksen loputtua korjasin vielä esteet pois ratsukon kävellessä loppukäyntejä. Kerroin vielä lyhyesti ratsukolle kommenttini kunnes poistun kentältä autolleni ja kotiin.

05.02.2015 Maastoestevalmennus, valmentajana Riella

Hurmusti tuli uudemmankin kerran valmennettavaksi minulle ja olin hyvin iloinen siitä, että tällä kertaa lähdimme raittiiseen ulkoilmaan eli metsään! Humu käveli hyvin reippaasti eteenpäin ja valmentajatätillä oli tekeminen pysyä perässä. Pysähdyimme ensimmäisenä tukki- ja lautaesteen luokse. Ehdotin, että ratsukko tulisi ensin tukkiesteen, jonka jälkeen tulisi hypätä voltin kautta lautaeste. Siinä tulisi hieman hallintaa mukaan. Humu innostui todenteolla maastoesteistä, mutta malttoi silti kuunnella ratsastajan antamia apuja. Ratsukko suoritti muutaman kerran kyseisen tehtävän, kunnes otimme mukaan pienen banketin joka löytyi vähän matkan päästä radalta. Banketti oli kuulemma Humulle hieman uudempi tuttavuus ja sitä se vähän arkoikin, mutta reippaalla rohkaisulla ori suoritti esteen hienosti. Tässä nähdään, miten ratsukolla pelaa luottamus ihailtavasti. Banketti-tehtävän jälkeen suuntasimme vielä hieman eteenpäin radalla ja sieltä vastaan tuli risueste, kapea A-este ja lautaeste-sarja. Nämä olivat kaikki korkeudeltaan metrin luokkaa. Humu hyppäsi kaikki esteet innokkaasti, joten minun tehtäväkseni jäi vain neuvoa ratsastajalle, miten hän pääsisi paremmin mukaan hyppyyn ilman, että hän ennakoi tai on myöhässä hypyssä. Maastoesteet on todella monelle ratsastajalle hieman haastavaa, kun pohja, esteet ja hevosen käyttäytyminen on monesti erilaista. Pienillä kikoilla saimme Humun sekä ratsastajan menon näyttämään erittäin upealta ja sanoinkin, että tästä on hyvä jatkaa. Loppuverryttelyt ratsukko suoritti läheisillä maastoteillä, jonka jälkeen kävimme vielä pienen palautekeskustelun samalla, kun Humu sai kovasti rapsutuksia. Upeaa työtä!

20.01.2015 Estevalmennus, valmentajana Riella

Yllätyin positiivisesti, kun paikalle saapunut ratsukko näytti erittäin harmoniselta ja hevonen miellyttämisenhaluiselta. Omistajan mukaan Hurmusti onkin erittäin miellyttämisenhaluinen, mutta selkeät avut mainiosti vastaanottava. Suunnittelimme tehtäviä hieman etukäteen, jotta kaikki tietävät mitä valmennuksessa tuleman pitää, nopeita teitä ja suhteutettuja välejä. Loppuun koulutustason mukainen muutaman esteen rata. Tähän olimme me ihmiset tyytyväisiä ja aloimme tekemään töitä. Rakensin alkuun kolme estettä kahden ja kolmen laukka-askeleen väleillä ja korkeutta oli 50, 60 ja 70cm. Humu näytti intoutuvan päästessään työskentelemään, mutta pysyi erittäin hienosti avuilla. Tämä kolmen esteen sarja tultiin kolmesti, joka kerralla nostaen esteitä kymmenen senttiä niin, että viimeisellä kerralla isoin este oli metrinen. Seuraavaan tehtävään rakensin neljä estettä loivalle kiemurauralle, jossa siirtymät olisivat reippaita ja ratsukon täytyi olla tarkkana. Ensimmäisellä kerralla tuli yksi pudotus ja kierto, mutta seuraavalla kerralla tsempin jälkeen sujui jo paljon paremmin. Humu on kyllä jo niin kisavalmis pakkaus, ettei sen kanssa paljoa tarvitse treenata. Loppuun rakensin kuuden esteen radan, jossa esteet olivat 110cm korkeita. Kolmen esteen sarjan, jossa välit olivat neljä ja kaksi askelta sekä viimeinen oli okseri. Loput kolme estettä olivat niinsanotusti kahdeksikon muodossa. Ratsukko tuli tätä rataa kolme kertaa, joista viimeinen oli puhtain suoritus. Tämän jälkeen annoin ratsukolle luvan suorittaa itsenäiset loppuverryttelyt. Kävimme vielä loppuun palautekeskustelun, missä sekä hevonen että ratsastaja saivat vain positiivista palautetta.


Turmeltaja on virtuaalitalli - tämä on virtuaalihevonen