Hankeenjäänyt - kuollut 06.01.2017

09.04.2016 Palkintoponi

Vuosi siinä meni, mutta Haukka on vihdoin saanut ensimmäisen laatuarvostelupalkintonsa, ja vieläpä komean ykkösen - kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta nimittäin. Susirajalaiset pienhevosemme, eli Haukan lisäksi myös Myrtti, pakattiin koppiin ja kuskattiin tilaisuuteen jännittynein mielin. Haukan lievän lyhytpiuhaisuuden ja eläväisyyden takia jännitin melkoisesti orin käyttäytymistä ja sen vaikutusta loppupisteisiin, mutta mokoma pieni raudikko meni ja yllätti. Tokihan Haukka oli levoton kuin mikä ja äänessä koko ajan, mutta se osasi seistä kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vieläpä riittävän pitkään. Päivän päätteeksi kuulutetut pisteet ja palkinnot suorastaan vaativat lasillisen kuohuvaa kotipuolessa - pieni idioottini oli ihan oikeasti saanut ykköspalkinnon! Seuraavaksi edessä onkin suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus. Myös ERJL ja YLA houkuttelevat kovasti, ja niihinkin lähes satavarmasti mennään, mutta kaikessa rauhassa. Hieno, hieno Haukka!

02.04.2016 Kevättä rinnassa

Kouluvääntö Haukan kaltaisen tomppelin kanssa ei ole millään tavalla mukavaa saati rentouttavaa, mutta pakko kai sitäkin on aina välillä harrastaa. Mammuttitalvikarvansa takia lähes kokonaan klipattu, joskin nyt jo hyvin karvansa takaisin kasvattanut pienhevonen mutusteli tarhassaan päiväheiniensä rippeitä. Raivostuttavien säävaihteluiden vuoksi tarhat olivat paikoitellen melkoista mutavelliä, ja pieni raudikko oli tietenkin käynyt ottamassa mutakylpyhoidon sieville kintuilleen, joten matka talliin kävi jalkojen pesun kautta.
Talliin päästyämme nakkasin Haukan käytävälle ketjuihin ja ryhdyin hieromaan sen paikoitellen kuraista ja pölyistä karvaa kumisualla läpi. Käytin hieromiseen reilusti aikaa, ja Haukka ei pistänyt lainkaan pahakseen - yleensä niin levoton ja kaikessa mukana oleva pienhevonen venytteli ja väänteli turpaansa hieronnasta nautiskellen. Lopulta siirryin kuitenkin harjaamaan pölyt ja irtoliat irti, jonka jälkeen puhdistin kaviot ja ryhdyin varustamaan oria.

Kentälle päästyäni ja selkään istahdettuani totesin suunnittelemani "rankan koulutreenin" oleva melko tuhoon tuomittu ajatus. Haukalla oli selvästi kevättä rinnassa; ori kipitti melkoista vauhtia ympäri kenttää kauempana oleville tarhaileville kavereille huudellen, ja ottipa se muutamat pupuloikkalähdötkin ilmaan pyrähtäneiden lintujen vauhdittamana. Kaikkea muuta kuin rentojen alkukäyntien jälkeen päädyin antamaan Haukan ravata haluamaan vauhtia avoimessa muodossa, tehden isoja ympyröitä ja muita kaarevia teitä. Ravattuamme hyvän tovin aloin jo hieman luovuttamaan koulutreenin, tai edes sen tapaisen, ratsastuksen suhteen, ja otin seuraavaksi vaiheeksi yhtä avoimessa muodossa ja reippaassa vauhdissa irrottelua laukassa. Haukka nautti täysin siemauksin reippaasta vauhdista ja auringosta, mutta alkoi hiljalleen rauhoittua hieman. Reippaan puolituntisen jälkeen siirsin raudikon käyntiin ja annoin sen (ja itseni) hengähtää pitkin ohjin.
Tauon jälkeen päätin yrittää pohkeenväistöpätkiä pituushalkaisijan suuntaisesti, vuorotellen suuntien kanssa ja tehden väistöjä muutamien askeleiden pätkissä. Näin yksinkertaiseen ja lyhytkestoiseen tehtävään jopa Haukan kevätmielikeskittyminen riitti, ja ori teki muutamat oikein hienot väistöpätkät. Harmi vain, että suurin osa oli aivan liian kiireisiä, eikä raudikko ottanut suurimmaksi osaksi kuuleviin korviinsakaan puolipidätteitä. Riittävän monen ja riittävän hyvän käyntiväistön jälkeen siirsin orin raviin, ja väistättelin sitä samaan tyyliin tässäkin askellajissa. Väistöt olivat edelleen kiireisiä, mutta muutamien "nytperkelekuuntelet"-neuvotteluiden ja käyntisiirtymien jälkeen Haukka alkoi tekemään väistöjä rauhassa ja siististi. Parin hyvän pätkän jälkeen annoin orin taas siirtyä avoimempaan ja matalempaan muotoon, ja annoin ohjien valua hiljalleen hieman pidemmäksi. Loppuverryttelyt sujuivat reippaasti ja mukavasti, ja loppukäynneillä kävimme pyörähtämässä hiekkatiellä pätkän. Tallin pihaan palattuamme hoidin orin takaisin tarhakuntoon, venyttelin sen parin leipäpalan avulla ja saattelin Haukan rapsutuksien kera takaisin tarhaansa etsimään viimeisiä korsia päiväheinistään.

10.01.2016 Estevalmennus, valmensi Lissu T.

"..ja jos olisit yhtään ajatellut, olisit ratsastanut tuonkin lähestymisen eri tavalla, etkö olisikin?" Ulkopuolisen korvaan kuulostin varmaan hirveältä akalta (mitä toki saatan olla), mutta kyllä ystävälle voi vinoilla. Etenkin, kun mokoma ratsastaa idiootilla. Sääli, että olen kyseisen idiootin toinen kasvattaja.
Olin jälleen Turmeltajassa pitämässä valmennusta dookielle, joka koetti parhaansa mukaan saada ratsuunsa jotain tolkkua. Pikkuori vain mennä viipotti onnesta soikeana verkkaesteeltä toiselle, välillä hypäten esteen, välillä juosten niiden yli (mikä onneksi onnistui matalan estekorkeuden vuoksi). dookie teki parhaansa Haukan laukan säätelemiseksi ja hyppyjen aikaansaamiseksi, mutta välillä raudikko unohti kuitenkin hypätä ja vain laukkasi menemään, kuin kentällä ei mitään esteitä olisikaan.

Yksittäisten verryttelyesteiden jälkeen hypytin ratsukkoa kahdella pienellä innarilla, joissa molemmissa oli kolme estettä. Päivän estevalmennus olisi enimmäkseen jumppaamista ja perusasioiden hiomista, sillä perustyötä ei sovi unohtaa - etenkään Haukan kaltaisen hevosen kanssa. Innaritehtävät osoittautuivat napakympiksi; me dookien kanssa oikein kuulimme, kuinka hammasrattaat raksuttivat Haukan päässä sen tullessa innarille. Ori tekikin hyvät hypyt innarin joka esteelle, se keskittyi ja oli juuri niin hieno ja osaava, kuin dookie on kehunut pikkuraudikon parhaimmillaan olevan.
Innareista siirryttiin takaisin yksittäisesteille, joita hypättiin pienenä, kuusi estettä sisältävänä ratana. Olin kasannut radan aika pieneen tilaan, mikä toi vähän lisähaastetta muuten suoraviivaiseen rataan. Ratsukko hyppäsi esteet kerran yksittäin, sitten ratana. Valtaosan ajasta Haukka toimi hyvin, kun dookie pysyi rauhallisena ja ratsasti hevosen joka askeleen. Viimeisellä hetkellä pakka kuitenkin levisi, kun dookie oli jo kaksi askelta ennen estettä ihan "jee onnistuttiin!", minkä vuoksi Haukkakaan ei sitten enää tehnyt töitä, ja tuloksena oli komea ohijuoksu esteestä. Niin minun kuin dookienkin ilmeestä olisi pitänyt saada kuva! Tulipunainen dookie ohjasi Haukan takaisin viimeiselle esteelle, tällä kertaa myös sen yli. Ratsukko hyppäsi radan vielä kahdesti, minkä jälkeen paluu innareille (yksi hyppykerta molemmilla innareilla) ja itsenäisiin loppuverryttelyihin. Loppujen lopuksi teillä meni oikein hyvin, mutta koeta nyt hyvä ihminen muistaa ratsastaa se viimeinenkin este, kun olet liikkeellä Haukan kanssa!

20.12.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.

"Tule juomaan glögiä ja syömään pipareita", niin varmaan! Kyllähän minä puoli tuntia kerkesinkin istua, ennen kuin dookie alkoi juttelemaan yllättäen sulaneista lumista ja maastoesteistä, eikä mennyt kauaakaan, kun jo seurasin dookien ja Haukan verryttelyjä kentällä. Pikkuori yritti niin maan kauheasti olla isoa ja mahtavaa, vaan ei siitä mitään tullut, kun kokoa on.. vähän, eivätkä askellajitkaan kovin lennokkaat ole. Työteliäs ori kuitenkin on, se vastasi hanakasti ratsastajansa apuihin suorittaen suurella sydämellä jokaisen saamansa tehtävän, oli se sitten asettuminen sisälle/ulos, pohkeenväistö tai siirtyminen. Sileäverkassa ratsukolla ei ollut mitään heikkoa, ja Haukan lämmettyä kasasin parit pikku pystyt ja ristikot, jotka hypättiin pari kertaa lämmittelyiksi ennen vähän isompia esteitä (60-80cm). Yksittäisesteet ja kolmen laukka-askeleen sarjat sujuivat yllättävän hyvin, vaikka Haukalla ajatus tuli noin viisi laukka-askelta hevosen jäljessä. Onneksi dookie oli koko ajan tilanteen tasalla, teki ratkaisut ratsunsa puolesta ja luotsasi hevosensa esteen toisensa perään puhtaasti yli.

Maastossa otimme työn alle vain perusesteitä; risuesteitä, tukkeja ja banketin. Hyppääminen aloitettiin 70-80cm risuesteiltä ja banketilta, sitten mukaan otettiin 80cm tukit.
Innokas pikkuori hyppäsi pari kertaa aivan liian läheltä risuestettä, kun ei yksinkertaisesti malttanut tai muistanut hypätä. Olin rehellisesti silmät kiinni, kun hyppy lähti liian läheltä, mutta niin vain ratsukko pysyi pystyssä eikä edes kompuroinut. dookie kiinnitti asiaan joka kerta huomiota, ja muutaman kerran ennen ponnistusta karjaistuaan Haukka alkoi taas muistaa ihan itsekseen, että ne kintut piti nostaa, ja kunnolla. Yhden tolkuttoman lyhyeksi jääneen lähestymisen vuoksi raudikko kielsi, mikä vain kertoo sen olevan paremmin hereillä tähän hommaan. Banketilla ei ollut mitään haparointia, Haukka hyppäsi sille ongelmitta, tuli alas yhtä sulavasti ja koko tehtävä sujui kuin mitään bankettia ei olisi välissä ollutkaan. Hienoa!
Tukeilla ei enää ollut jäljellä pienintäkään haparointia, vaan molemmat tukit ylitettiin joka hyppykerta hyvällä lähestymisellä sopivalta ponnistuspaikalta. Ei mitään heikkoa, seuraaviin cupeihin vain näyttämään, mitä osaatte! Loppuverkat ratsukko suoritti itsenäisesti, minä hain lisää pipareita sisältä.

10.10.2015 Irtorallittelua

Haukka on vihdoin saanut niitettyä riittävästi menestystä kilparadoilla, lähinnä kenttäkisojen merkeissä. Ori on nyt KERJ:n osalta kisavalmis, joten nyt odotetaan enää, että pikku-Haukka, tamma Kreisinuusku, saa kisattua parisenkymmentä sijaa isälleen jälkeläisnäytöksi. Toki tarvitaan vielä toinenkin Haukka Juniori, ennen kuin orilla on tarvittavat näytöt laatuarvosteluun, mutta eipä tässä tulipalokiire olekaan.

Tänään ohjelmassa oli muutamien hevosten kanssa vähän rennompaa ja vauhdikkaampaa menoa, irtojuoksutusta nimittäin. Olin pyytänyt myös tallityttö Emmiä tulemaan seurakseni kameran kanssa, jotta voisimme saada mahdollisesti huvittavia irtoriekkumiskuvia. Lämpötila oli juuri sen verran plussan puolella, että kohmeinen kenttäkin oli ehtinyt sulaa yön pakkasen jälkeen auringonpaisteessa. Kävin hakemassa Haukan tarhasta karsinaan, jossa kuorin sen kuraloimestaan pois ja harjasin pikaisesti. Nakkasin orille vielä suojat jalkaan ja suitset päähän, joista irrotin ohjat ja laitoin pitkän liinan deltalla kiinni kuolaimiin. Pian suuntasimmekin kentälle, jossa tallityttö Emmi odotteli kameran kanssa. Lukitsin portin perässäni, ja ajoin Haukan ensin ympyrälle kävelemään lämmittelyksi. Ori oli into piukeana, eikä rauhallisesta liikkumisesta ollut tietoakaan. Ravuutin oria myös tovin, jotta erinäiset venähdykset ja revähdykset olisivat edes aavistuksen epätodennäköisempiä. Pian kuitenkin otin raudikon luokseni ympyrän keskelle, ja päästin sen irti liinasta. Eihän se pöljä edes ymmärtänyt aluksi olevansa irti, mutta hetken hätistelyn ja maiskuttelun jälkeen Haukka singahti kuin tykinkuula kentän toiseen päähän. Tämän jälkeen pienhevonen vetikin melkoista pierupukkilaukkarallia useamman kierroksen, eikä kyljelleen kellahtamiseltakaan säästytty, kun ori ei muistanut hidastaa riittävästi mutkaan. Kaatuminen ei menoa kuitenkaan haitannut, vaan Haukka jatkoi lennokkaasti ravaten kuin mikäkin arabi konsanaa; häntä tötteröllä, kaula kaarella ja jalatkin nousivat niin ylös, kuin ne pieneltä punkerolta vain pystyivät nousemaan. Emmi räpsi kuvia kuin viimeistä päivää, sillä näin hienoa ravia ei tältä orilta oltu hetkeen nähty.
Alkurallien ja -riekkumisten jälkeen rauhoittelin oria pysymään rennossa ravissa, ja Haukka ymmärsi ja kuuntelikin yllättävän hyvin. Puolisen tuntia kentällä kökittyämme pyysin raudikkoa hidastamaan käyntiin, ja kävin nappaamassa sen takaisin liinan päähän. Pyysin Emmiä hakemaan seuraavan orin talliin sillä välin, kun minä kävelytin Haukkaa vielä kentällä. Hyvänpituisen kävelytuokion jälkeen talutin Haukan takaisin talliin, jonne Emmi oli tuonut Surun odottamaan vuoroaan. Pyysin naista harjaamaan orin myös, jotta ehtisin itse hoitamaan Haukan pois. Riisuin orilta suojat ja suitset, harjasin kaatumisen jäljiltä jääneet hiekat kyljistä ja pienistä hikilänteistä karvat suoriksi. Loimea en enää viitsinyt loppupäiväksi laittaa, sillä ulkona oli melko lämmintä auringonpaisteessa, joten muutamat porkkanat Haukalle syötettyäni kävin heittämässä raudikon nopsasti tarhaan, ja suuntasin takaisin talliin hakemaan Surkua kentälle.

15.09.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Naxu

Haukka ja dookie verryttelivät kentällä kun ajoin autolla Turmeltajan pihaan. Noustessani autosta ratsukko pysähtyi ja käveli pois kentältä. Tervehdittyämme lähdimme kohti maastoesterataa, koska olin lupautunut valmentamaan dookieta ja hänen ratsuaan Haukkaa maastoesteillä. Treenattava hevonen oli siis suomenhevosori Haukka, joka ei ollut minulle ennestään tuttu hevonen. Maastoradan läheisellä pellolla dookie esitteli Haukan liikkeitä ja hyppäsi pellon reunassa ehkä puolimetriä korkean tukin yli. Ori liikkui voimakkaasti ja reippaasti koko ajan. Kun lopulta olin vakuuttunut Haukan liikkeistä lähdimme maastoesteradalle treenailemaan ratsukolle hieman vaikeita ylös- ja alashyppyjä. Alkuun dookie sai näyttää miten ne tällähetkellä sujuivat. Ensin tultiin portaat alas ja sitten ylös. Haukka meinasi etenkin ylöspäin tultaessa kompuroida, joten siirryimme harjoittelemaan pienemmille portaille. Dookie auttoi oria valtavasti ja Haukka tajusi hieman enemmän. Ori teki parhaansa ja työn tulos näkyi. Pikkuhiljaa Haukka alkoi dookien avulla suoriutua paremmin ja paremmin ja lopulta siirryttiin takaisin isommalle portaalle. Harjoitus vaati paljon voimaa, mutta tältä orilta sitä löytyi. Ison portaan Haukka suoritti nyt jo huomattavasti paremmin. Dookie ratsasti Haukkaa tosi taitavasti ja Haukka totteli dookien apuja hyvin. Se huomasi, että hyppääminen helpottui kun ratsastaja vähän auttoi. Loppuverryttelyiksi ratsukko hyppäsi maastoradan pari tukkia ja ravaili sitten tallille. Kävelin itse perässä ja tallille päästyäni kerroin valmennuksen menneen hyvin ja Haukka oli kehittynyt. Kiitos valmennuksesta!

05.09.2015 Maastoestevalmennus, valmensi sippe

Haukka näytti tajuavan asian ytimen heti, kun suuntasimme maastoesteradalle. Tänään sen ja ratsastajansa dookien kanssa keskityttäisiin "rengasesteeseen", joka sijaitsi pienen mäen päällä. Esteelle saavuttuamme neuvoin dookieta ratsastamaan mäen alle ja ottamaan vauhtia, muuten hypystä ei tulisi mitään. Haukka laukkasi pientä laukkaansa korvat hörössä, mutta renkaiden luo päästyään se näytti unohtavan, mitä sen pitikään tehdä. Ori meinasi ensin hypätä äärimmäisen vaarallisen itsemurhahypyn, mutta löikin sitten liinat kiinni suoraan esteen edessä. Dookie oli hieman pettyneen näköinen, mutta rohkaisin yrittämään uudestaan. Tällä kertaa hänen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota Haukan askeleisiin ennen estettä. Tälläkin kertaa ori tikutti innoissaan kohti kiinteää rengasrivistöä, ja tällä kertaa hyppy onnistui kuin onnistuikin paremmin. Haukka oli selvästi ylpeä itsestään, ja kun seuraavakin hyppy onnistui loistavasti, päätimme lähteä pikkuhiljaa tallia kohti. Haukalla on selvästi halutessaan potentiaalia kenttäratsastukseen, tulevaisuudessa erityistä huomiota kannattaakin kiinnittää lähinnä oriin askeleiden osumiseen yksiin esteen kanssa.

28.08.2015 Estevalmennus, valmensi sippe

Tänään dookien ja Haukan kanssa olisi vuorossa rataesteitä. Tällä kertaa olimme saaneet maneesin käyttöön, ja heti saavuttuani aloinkin kasailla päivän tehtävää. Tehtävään kuului yksi pitkän sivun loppupuolella oleva pysty, seuraavaksi lyhyen sivun keskellä oleva pysty ja lopuksi vielä okseri lävistäjällä.
Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, ohjeistin ratsukkoa aloittamaan tehtävän ratsastuksen. Haukka hyppäsi ensimmäisen esteen hyvällä tyylillä, ja hyppyä seuraava tiukka kurvikin sujui näppärästi. Ennen okseria Haukka oiken venytti itseään ja askeliaan, ja leiskautti pinkki-vihreän esteen yli loistavasta ponnistuspaikasta. Kehuin ratsukkoa ja kerroin oriin näyttävän tänään paljon paremmalta ja yhteistyöhaluisemmalta kuin viimeksi. Tehtävää tultiin vielä pariin otteeseen toisestakin suunnasta, onnistuneiden toistojen jälkeen päästin ratsukon loppuverkkaamaan.