Fiktion Verena - kuollut 23.11.2016

20.02.2016 Estevalmennus, valmensi annika n

Oltiin sovittu dookien kanssa, että pitäisin Turmeltajassa kahden päivän valmennukset, ja tavoilleni uskollisena olin muutaman minuutin myöhässä, kun tallustin kentälle kahvikupposen kanssa. Lunta ei ollut enää missään, ja kevät läheni kohisten. Tämän päivän ensimmäinen valmennus oli estevalmennus ihanalle suomenhevostammalle, Verenalle. Vaihdettiin dookien kanssa pikaiset kuulumiset, ja samalla käytiin vähän läpi, mitä valmennuksessa tänään tehtäisiin. Aloiteltiin kunnon alkukäyntien jälkeen ravailemalla kaarevilla urilla, ja tehtiin paljon myös pysähdys-ravi-pysähdys -siirtymisiä, jotka aktivoivat tammaa heräilemään horroksestaan.
Siirryttiin tämän tehtävän jälkeen tekemään hieman ravipuomijuttuja, jotta saatiin tammaan vähän eloa, sillä nyt se suurinpiirtein vain kipitti eteenpäin. Kun se joutui puomeilla venyttämään askeltaan, alkoi meno näyttää jo ihan siedettävältä. Ruvettiinkin sitten tekemään ensimmäisiä varsinaisia hyppytehtäviä, ja aloitettiinkin pääty-ympyrällä olevilla kahdella pienellä esteellä. Verena otti jo ensimmäisestä hypystä vähän kierroksia, joten sait jopa hieman pidättää sitä, kun otettiin tehtävä uudelleen. Hypyt olivat kuitenkin oikein siistejä, ja tamma taipuikin esteen päällä ja sen jälkeen suoraan ympyrälle, jota vaadittiinkin. Tämä tehtävä otettiin myös toiseen suuntaan, ja se sujui oikein mallikkaasti, vaikka jouduinkin hieman huomauttamaan ratsastajalle jalan asennosta. Mutta noin muuten meni hyvin! Otettiin sitten viimeiseksi tehtäväksi suhteutettu linja, jonka jälkeen lävistäjälle pienelle pystylle, jonka päällä suoritettaisiin laukanvaihto. Suhteutetulla linjalla oli tarkoitus saada väliin neljä laukka-askelta, jolloin askelta piti vähän venyttää, mutta se ei tuntunut olevan tälle tammalle mikään ongelma. Lävistäjällä oleva pystykään ei tuntunut olevan temppu eikä mikään ja laukatkin vaihtuivat oikein sulavasti esteen päällä, ja olin vallan tyytyväinen ratsukon työskentelyyn valmennuksen loputtua!

15.03.2016 Estevalmennus, valmensi Oonaroosa

Vinku ja dookie olivat jo kävelemässä maneesissa minun saapuessa paikalle. Aloitimme valmennuksen ratsastamalla kulmat oikein syvältä ja tekemällä jokaiselle sivulle pysähdyksen. Ratsukon yhteistyö oli alussa vähän hakusessa, eikä tamma olisi halunnut kulkea sisäpohkeen ympäri. Pysähdykset vastaavastikin sujui tosi hyvin ja Vinku malttoi seistä nätisti paikallaan. Käskin dookien siirtymään kevyeeseen raviin ja ratsastamaan tahdikkaan raviin. Maahan kantamani maapuomit kaarevalla linjalla tuotti aluksi ongelmia, kun takaset eivät enää lopussa jaksaneetkaan nousta samalla tavalla. Aktiivinen pohkeen käyttö auttoi, ja pian homma luistikin jo tosi sujuvasti. Laukkaverryttelyyn lisäsin pienen ristikon, joka tuli hypätä suurella keskiympyrällä. Dookie sai käyttää napakasti ulkopohjetta, jolloin pienet esteet ylittyikin näppärästi.

Alkuverryttelyn jälkeen kasasin keskiympyrälle toisenkin esteen ristikkoa vastapäätä. Myös uralle olin laittanut muurin ja okserin. Aluksi määräsin ottamaan pari hyppyä 50 sentin esteille uralla, ja suokkitammalla olisi riittänyt vauhtia vaikka muille jaettavaksi! Ratsastaja sai tehdä puolipidätteitä pitkillä reiteillä, mutta muistutuin kuitenkin päästämään hyvissä ajoin ennen estettä. Seuraavaksi aloimme tulemaan ratoja erityisesti kaarevin reitein, joten avut tuli olla kunnossa. Parisen kertaa Vinku pääsi livistämään esteen ohitse ulkoapujen ollessa hakoteillä, mutta pian he syöksyivätkin jo vingahtaen 80 senttisten esteiden ohi. Ympyrän ristikoilla muistutin suoristamaan hyvin, ja korkeuden kasvaessa dookie muistikin hyvin myödätä. Lopuksi tulimme vielä keskiympyrän ristikot, muurin, laineen ja ensimmäisen ristikon uudestaan. Päivän viimeinen rata meni ehdottomasti parhaiten, joten saatoin olla tyytyväinen ratsukkoon.

25.05.2016 Estevalmennus, valmensi Janella

Seuraava valmennettava oli suomenhevostamma Vinku. Dookie sai omien mieltymystensä mukaan ensin verkata hieman sileällä Vingun kanssa, samalla kuin itse kasailin muutamaa estettä kentälle. Olin ajatellut tehtäväksi jumppasarjaa, se ei koskaan ole pahaksi. Dookie oli kertonut aluksi, että Vinku on reipas hyppääjä, joten mielenkiinnolla odottelin mitä tuleman pitää. Kasasin jumppasarjan lisäksi kentälle muutaman muun esteen ja laitoin pari puomia, joilla oli sitten tarkoitus tehdän verkkahyppyjä.
Kun dookie oli omasta mielestään valmis sielällä työskentelystä, saatoimme aloittaa verkkahypyt. Ensin tultiin pääty-ympyrällä kolmen laukkapuomin yli, jotka sujuivat hyvin. Sen jälkeen lävistäjällä oli kahden, noin 50 cm korkean pystyn sarja. Väli meinasi jäädä lyhyeksi ja hyppy tuli hieman pohjaan, joten pyysin heitä tulemaan saman homman uudemman kerran. Parempi niin, että virheitä korjaillaan alkuverkassa, kuin se, että niitä sitten ihmetellään oikean tehtävän parissa, kun on jo aivan liian myöhäistä. Toisella kerralla sarja sujui jo paljon paremmin ja pystyimme jatkamaan vielä seuraavan pitkän sivun okserin. Pyysin tulemaan vielä kerran puhtaasti ja sitten aloitimme hyppäämään jumppaa.

Jumpassa oli siis kuusi estettä, joista kolme ekaa oli innari-väleillä, sitten oli kaksi askelta ja pysty, yksi hieman isompi askel ja okseri ja viimeiseksi vielä yksi askel ja pysty. Kahdessa viimeisessä välissä ohjeistin hieman ratsastamaan eteen, vaikken uskonut sen olevan ongelma ratsukolle, joka menee jo eteenpäin valmiiksi.
Ensimmäisellä kerralla alun innari meni ihan hyvin, kuin myös kahden askeleen päässä oleva pysty. Kahdella viimeisellä esteellä dookie kuitenkin jäi liikaa ohjaan kiinni ja okserille tuli pidempi hyppy ja viimeiseen väliin sitten kaksi pientä askelta. Eikun vain uusiksi ja tällä kertaa tuli parempi eteenratsastus ja kaksi viimeistä estettä suijui mallikkaasti. Annoin hetken aikaa ratsukon kävellä, kun nostelin esteitä hieman korkeammaksi.
Taas ensimmäisellä yrityksellä dookie jäi liikaa ohjaan kiinni ja lopputulos oli taas kaksi askelta viimeiseen väliin. Toisella kerralla sujui kuitenkin todella paljon paremmin ja askeleet sopivat vallan mainiosti väleihin. Päätimme jättää valmennuksen sitten puhtaaseen suoritukseen ja päästi ratsukon loppuverkkaamaan, samalla kun itse lähdin korjailemaan esteitä takaisin paikoilleen.