Astarella - kuollut 05.09.2016
| Virallinen nimi | Astarella |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma |
| Väri, säkäkorkeus | Vaaleanpunarautias, 163cm |
| Syntynyt, ikä - kuollut | 02.06.2014, 25v - kuollut 05.09.2016 |
| Rekisterinumero | VH15-018-0324 |
| Omistaja, kasvattaja | dookie VRL-04373, Turmeltaja, kasv. Ilona Päivämaa evm |
| Koulutustaso | ko. he B, re. 120cm |
| Painotuslaji | Estepainotus |
| Saavutukset | KTK-III, SLA-I, ERJ-I, Jälkeläisluokka C |
Luonnekuvaus
Karsinassa ihmistä odottaa usein hieman korvat luimussa ja naama mutrussa oleva tamma. Se tamma on Astarella, eli tutuille vain Asta. Se saattaa pelottaa pienimmät ihmiset pois karsinan lähettyviltä, mutta kun sinne karsinaan vain menee, silittää tervehdykseksi, ja ehkä antaa muutaman namin, kääntyvät korvat hyvin nopeasti "oikeaan" suuntaan. Vaikka se tamman naama näyttääkin suurimman osan ajasta sitruunalta - paitsi iltaruokien jaon aikaan - ei tamma pahaa tahdo missään tapauksessa ihmiselle. Se on kiltti, mutta ei sellainen lässynlää-poni, jollaisen kaikki varmasti haluaisivat. Saa Astaa silittää ja paijailla, mutta kohtuus kaikessa, eikö niin?
Hoitotilanteissa Astan voi sitoa kiinni, laittaa käytävälle tai pitää
karsinassa vapaana. Se tykkää, kun sitä harjaillaan ja siitä tehdään nätti
- ainiin, mitenniin tamma? - ja muutenkin. Rautias antaa harjata itsensä oikein
hyvin myös mahan alta, takajaloista, ja päänkin harjaus sujuu ilman sen
suurempaa ongelmaa. Tamma pysyy ihan nätisti paikoillaan, vaikka se välillä
saattaakin vaihtaa asentoa, tai sitten se hinkkaa päätään hoitajan
olkapäähän tai muuta vastaavaa. Varusteiden laitossa ei ole, eikä
ole koskaan ollutkaan mitään isoja ongelmia, mitä nyt pientä naaman
nurinpäin menoa satulavyötä kiristettäessä. Suitsiminen ja muu varustus sujuu rutiinilla.
Taluttaessa Asta on reipas, mutta se kuuntelee kiltisti taluttajaansa, eikä ryysäile omin päin minnekkään.
Selkään nousu sujuu ihan helposti, ja Asta seisoo rauhassa paikoillaan
myös satulavyön kiristyksen ajan, sekä kun jalustimet säädetään oikean
mittaisiksi. Asta on ihan mukava ratsu, mutta erityisesti sileällä -
joka askellajissa - se tarvitsee vähän tsemppiä ja voimakkaammat avut,
jotta se liikkuu hyvin eteen. Rautias lämpenee hitaasti, mutta kun sen saa
kunnolla hereille ja avuille, niin se liikkuu oikein kivasti, eikä sen
työmotivaatiossakaan mitään valitettavaa ole. Asta ei kuitenkaan ole
elementissään kouluratsastuksen parissa, vaikka se suhteellisen osaava
onkin. Tamman sydän on ehdottomasti esteillä, ja siellä vauhtia piisaa, ja
tamma antaa paljon ratsastajan virheitä anteeksi. Se pelastaa tiukoissa
paikoissa ja hyppää mitä vain, kun sen vaan ohjaa oikealle esteelle. Asta
hyppää myöskin hyvällä tekniikalla ja sen suoritukset ovat vauhdikkaita, mutta siistejä. Maastossa Asta on varsinainen vauhtihirmu, joka rakastaa reippaita laukkapätkiä. Menohaluista huolimatta se pysyy helposti käsissä, eikä lähde sikailemaan kavereidenkaan perässä.
Asta on helppo lastattava ja matkustaja - se kävelee koppiin ja ulos vaikka yksin, kunhan se vain lähetetään sillalle rauhassa. Kilpailutilanteissa Asta saa itsensä sellaiseen
moodiin, että se ei näe eikä kuule ulkomaailmaa - ainoastaan ratsastajan
apuja. Se keskittyy täysillä ja tulokset ovat usein sen mukaisia.
Meriitit ja saavutukset
Suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuus 15.04.2015
(R) 17 + 15 + 19 + 16 = 67p KTK-III
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.07.2016
7,5 + 43 + 20 + 20 + 15 = 105,5p ERJ-I
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.07.2016
14 (4-4-3-3) + 19 + 24 + 24 + 10 = 91p SLA-I
Pitkä kaareva kaula, syvä pitkä avo runko, loiva lautanen. Lyhyehköt etusääret, mej vennohkot vuohiset, sirot takasääret.
VSR:n jalostuarvostelun Jälkeläisluokka C myönnetty 21.04.2016
Sukutaulu
| i. Aapeli evm sh, 165cm, prt |
ii. Aateli evm sh, 164cm, trt |
iii. Aika-Aate evm sh, 166cm, tprt |
iiii. Aikaero evm sh, 165cm, trn |
| iiie. Elmiina evm sh, 159cm, vprt |
iie. Pellatar evm sh, 160cm, vkk |
iiei. Peloton evm sh, 163cm, mvkk |
|
| iiee. Kuuratar evm sh, 155cm, vrt |
ie. Vilppa evm sh, 162cm, vprt |
iei. Vilkas evm sh, 166cm, vrn |
ieii. Ville-Voro evm sh, 169cm, prn |
| ieie. Lotan Liinu evm sh, 160cm, rt |
iee. Virkku evm sh, 156cm, m |
ieei. Vihuri evm sh, 157cm, mrn |
|
| ieee. Hippanen evm sh, 153cm, klm |
|||
| e. Monarella evm sh, 158cm, vprt |
ei. Monarkki evm sh, 159cm, vrt |
eii. Mutrumortti evm sh, 155cm, rt |
eiii. Morttila evm sh, 157cm, klm |
| eiie. Helinä evm sh, 152cm, prt |
eie. Moona evm sh, 152cm, vrt |
eiei. Ilomuisto evm sh, 159cm, rn |
|
| eiee. Maija evm sph, 147cm, rtkm |
ee. Tikurilla evm sh, 154cm, vkk |
eei. Tikutus evm sh, 155cm, rnvkk |
eeii. Tikku evm sh, 154cm, tprn |
| eeie. Kielo-Miina evm sh, 152cm, rt |
eee. Vilurilla evm sph, 148cm, vkk |
eeei. Vilukas evm sh, 151cm, vkk |
|
| eeee. Piarilla evm sph, 145cm, rtkm |
i. Aapeli on 165cm korkea, raamikas punarautias, ja erittäin lahjakas esteratsu. Luonteeltaan energinen ja vähän sählä, mutta kiltti ori kisasi nuoruusvuosinaan menestyksekkäästi esteitä aina avoimissa 120cm luokissa asti, joissa se oli kova vastus puoliverisille kilpakumppaneilleen. Aapelilla on erittäin hyvä hyppytekniikka; se avaa hyvin takaa ja ponnistaa nopeasti ja terävästi, ja huolehtii jalkansa riittävän koukkuun esteellä. Ryhdikäs, isokokoinen ja hyvärakenteinen ori kantakirjattiin 10-vuotiaana, ja sen arvostelulausunnossa mainittiin pitkä kaareva kaula, pitkähkö syvä runko, sekä hyväasentoiset jalat. Myös orin tyyppiä kehuttiin erittäin hyväksi.
Piirtopäinen raudikko lopetti isompien luokkien hyppäämisen 13-vuotiaana, kun sen iso koko ja runsas hyppely alkoivat näkymään hevosen etujaloissa. Esteuransa jälkeen Aapeli kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa, joskin vain helppo B -luokissa, kohtuullisen menestyvästi. Kevyemmälle kisakäytölle siirtyessään oria tarjottiin myös jalostukseen, ja se saikin muutaman ensimmäisen vuoden aikana mukavasti tammoja. Iän karttuessa orin tiinehdyttämisprosentti laski koko ajan, joten 20 vuotiaana sitä ei enää tarjottu jalostukseen huonon tiinehtyvyyden vuoksi. Aapelille ehti kertyä 33 jälkeläistä, joista muutamat ovat pärjänneet yhtä hyvin, elleivät paremminkin, esteradoilla kuin isänsä. Ori osoittautui hyväksi periyttäjäksi kapasiteettinsa ja hyppytekniikkansa osalta, mutta rakenteeltaan varsat olivat enemmän emiensä tyyppisiä. Tällä hetkellä Aapeli viettää eläkepäiviään harrasteratsuna omistajansa kotitilalla.
ii. Aateli oli monipuolinen suoritushevonen, joka kilpaili paljon niin esteillä, koulussa kuin kenttäratsastuksessakin. 164cm korkea ori ei rakenteeltaan ollut ehkä parhaimmasta päästä, mutta tummanrautiaan liehuharjan laukka oli hyvin laadukasta, ja hyppytyyli oli myös erittäin hyvä. Ori oli rakeenteeltaan hieman turhan pitkärunkoinen; jalkojen asennoissa oli hieman sanomista, mutta tyypeiltään se oli hyvä. Luonteeltaan Aateli oli reipas ja kilpailuntahtoinen, mutta myös kiltti ja yhteistyöhaluinen. Tummanrautias kirjattiin kahdeksan vuotiaana toiselle palkinnolle, jonka jälkeen se oli lähes joka kesä, joskin lyhyen aikaa, tammojen käytettävissä. Pääosin orin kanssa kuitenkin keskityttiin kilpailemiseen kesäkausilla. Aateli oli varsinainen monitaituri, ja se kilpailikin parhaimmillaan helppoa A:ta koulupuolella, esteillä metri kymppiä ja kentässä helppo -luokissa. Etenkin kentässä ori loisti todenteolla, sillä se oli kovakuntoinen ja innokas hyppääjä, ja erittäin rohkea luonteeltaan.
Aateli lopetettiin vaikean ähkyn vuoksi 22-vuotiaana, ja sille syntyi kaiken kaikkiaan 28 jälkeläistä. Ori periytti turhan vahvasti pitkärunkoisuuttaan ja -selkäisyyttään, mutta myös laadukasta laukkaansa ja hyvää hyppytekniikkaa.
ie. Vilppa oli 162cm korkea, leppoisa ja rauhallinen liinaharjatamma. Läsipäinen vaaleanpunarautias toimi koko elämänsä harraste- ja perhehevosena, kilpaillen satunnaisesti helpoissa luokissa seurakisoissa niin este- kuin koulupuolella. Tamma kantakirjattiin kuusivuotiaana kolmannelle palkinnolle kasvattajansa toimesta ennen nykyiselle omistajaperheelle myyntiä. Vilppa oli kaunis, mutta hieman raskastyyppinen tamma, jolla oli hyvän muotoinen mutta lyhyehkö kaula, pysty lapa ja korkea säkä, pitkä, syvä runko ja jyrkkä lautanen. Jalat tammalla olivat hyväasentoiset ja järeäluustoiset. Luonteensa puolesta Vilppaa pystyi käsittelemään ihan jokainen vauvasta vaariin, mutta kokonsa puolesta se oli turhan iso perheen lapsien ratsuksi. Niimpä se toimi pääasiassa perheen äidin ratsuna, joka joutui kuitenkin luopumaan harrastuksestaan onnettomuudessa tulleen selkävamman vuoksi. Tämän jälkeen Vilppa toimi lähinnä seurahevosena ja satunnaisesti lasten ratsuna. Tamman tiedettiin varsoneen kerran viisivuotiaana kasvattajallaan, ja perhe halusi yrittää astuttaa rakasta tammaansa uudestaan 14-vuotiaana. Useamman yrityksen jälkeen Vilppa tiinehtyi, ja varsoi komean orivarsan - perhe ei pystynyt oria pitämään, joten he myivät sen pian vieroituksen jälkeen. Tämän jälkeen Vilppa ei enää tiinehtynyt useista yrityksistä huolimatta, joten se sai viettää rauhallista perhehevosen ja pihakoristeen elämäänsä aina 26-vuotiaaksi asti, jolloin se kuoli sydänkohtaukseen laitumella.
e. Monarella oli oman arvonsa tunteva, vähän kiukkuisena tunnettu vaaleanpunarautias liinakkotamma. 158cm korkea, tähtipiirrolla varustettu tamma kiersi elämänsä aikana useammassa kodissa juurikin hieman haastavan luonteensa takia. Monarella ehti toimia ravurina, harrastekisahevosena ja tuntiratsuna, ennen kuin se pääsi viimein lopulliseen kotiinsa pienelle yksityistallille. Alkuvaikeuksien jälkeen tammasta kuoriutui varsinainen helmi, joka näytti kyntensä vain ja ainoastaan omistajansa kanssa - muiden ihmisten kanssa vanha kiukkuilijapuoli tuli taas esiin. Monarella oli melko keskivertohevonen kaikin puolin, mutta se pärjäsi kuitenkin ihan mukavasti helppo A -radoilla ja esteitäkin se hyppäsi ratana sujuvasti metriä. Rakenteeltaan tamma oli ihan hyvä, kaula oli pitkä ja melko kaareva, sillä oli väljät kaulan liittymät ja loiva lapa, hyvä säkä ja syvä, tiivis runko. Lautanen oli turhan jyrkkä, etujalat hieman sapelihakuiset ja takaset taas käyräkintereiset, ja vuohisetkin olivat vennot, mutta muutoin tamma oli ihan kelpo pakkaus. 12-vuotiaana Monarella sai ikävän jännevamman laitumella, jolloin sen omistaja päätti astuttaa tammansa. Oriksi valikoitui hyväluontoinen suorittaja, ja varsasta toivottiin oria. Toive ei kuitenkaan toteutunut, vaan Monarella varsoi ison tammavarsan. Omistaja astutti tammansa uudestaan samalla orilla, ja tällä kertaa syntyi toivottu orivarsa. Tammavarsa, joka nimettiin Astarellaksi, myytiin pois ja orivarsa sai jäädä kasvamaan ja tulevaisuudessa toimia omistajakasvattajansa uutena kisaratsuna. Nämä kaksi varsaa jäivät Monarellan ainoiksi, sillä se lopetettiin ähkyn takia vuoden päästä viimeisimmän varsan syntymästä.
ei. Monarkki on 15-vuotiaaksi asti raviradoilla juossut ja usein myös loistanut ori, joka toimii tätä nykyä harrastehevosena omistajansa pientilalla. 159cm korkea, komealla pyrstötähdellä ja neljällä puolisukalla varustettu vaaleanpunarautias ei ole luonteeltaan se mukavin tapaus; käsiteltäessä ori on melkoinen piru, mutta radalla sen sisukkuudesta ja taisteluntahtoisesta luonteesta oli vain hyötyä. Matkaavoittavalla ja taloudellisella, mutta vaatimattoman näköisellä ravilla varustettu Monarkki on melko hyvätyyppinen juoksija loivan, pitkän lapansa ja kevyen ja virtaviivaisen runkonsa kanssa. Jalat orilla eivät ole kovin priimat, vaan niistä löytyy vikaa niin käyrien kintereiden kuin sapelihtavien etujalkojen muodossa. Virheistään huolimatta Monarkin jalat ovat pelittäneet ja pelittävät edelleen mainiosti - ori ei ole ontunut kertaakaan koko tähän astisen elämänsä aikana. Ennen raviuransa päättämistä Monarkki kantakirjattiin toisella palkinnolla, jonka jälkeen sitä myös tarjottiin jalostukseen. Neljän vuoden aikana, jonka verran ori oli tammoille tarjolla, Monarkki ehti saamaan 32 jälkeläistä, joista suurin osa valitettavasti peri isältään lähinnä ikävää luonnetta. Muuamia poikkeustapauksiakin toki tuli, ja nämä varsat ovatkin menestyneet hienosti raviradoilla. Suurin osa monarkkilaisista kuitenkin toimii harrastehevosena tai siitostamman virassa.
ee. Tikurilla oli 154cm korkuinen pienehkön värijalostuksen tulos - ainoa kaunis asia tässä tammassa oli sen väri. Rakenteeltaan Tikurilla oli melkoinen ilmestys, eikä se jostain kumman syystä saavuttanut ikinä näyttelymenestystä mistään suunnalta. Tammalla oli lyhyt kaula, iso mutta kaunis pää, pysty, lyhyehkö lapa ja korkea säkä, pitkä runko ja huipukas, lyhyt lautanen. Jalat tosin olivat melko hyväasentoiset lyhyehköjä vuohisia lukuunottamatta. Tikurillasta yritettiin nuorempana saada ravuria, mutta hitaiden aikojen ja laukkaherkkyyden takia se myytiin ratsuksi, missä se toimikin hyvin. Tamma oli luonteeltaan hyvin kiltti ja tasainen, jonka takia se päätyikin loppujen lopuksi ratsastuskouluun aloittelijoiden suosikiksi. Tuntihevosen uransa aikana Tikurilla myös astutettiin kolme kertaa, joista syntyi kaksi rautiasta tammavarsaa ja yksi voikko orivarsa. Luonteikkaampi tammavarsa ja orivarsa myytiin, ja toinen tammoista jäi ratsastuskoulullle kasvamaan ja oppimaan emänsä jalanjäljissä. Varsat eivät onneksi perineet juurikaan rakenteellisia piirteitä emältään, mutta eivät kyllä juuri muutakaan mitenkään huomattavasti. Tikurilla eli kunnioitettavat 28 vuotta, kunnes sen lähes olemattomiksi kuluneet hampaat pakottivat omistajan päästämään rakkaan kultatammansa taivaslaitumille.
Jälkeläiset
|
s. 24.02.2015 o. Turmeltajan Asterix, i. Valheen Repäys s. 20.03.2015 o. Turmeltajan Hurlumhei, i. Hurmusti s. 24.12.2015 o. Turmeltajan Harsta, i. Hesperi Hesekiel s. 22.07.2016 o. Turmeltajan Torsten, i. Viikinki |
s. 16.10.2015 t. Turmeltajan Rokkirella, i. Rokkenrollii s. 01.06.2016 t. Turmeltajan Armiina, i. Varjosoturi |
Kilpailukalenteri
26.03.2015 - Turmeltaja - NJ - suomenhevostammat, tuom. Jannica - irtoSERT
| ERJ | VSR |
| 09.04.2015 - ERJ - Riiviöt - 110cm - 5/50 | 15.05.2015 - VSR - Sh-rotunäyttely - aikuiset tammat - II-palk. |
| 12.04.2015 - ERJ - Riiviöt - 110cm - 4/50 | 30.11.2015 - VSR-CUP - Esteratsastus - 120cm - 3/17 |
| 14.04.2015 - ERJ - Riiviöt - 110cm - 6/50 | 31.12.2015 - VSR-CUP - Esteratsastus - 120cm - 1/28 |
| 16.04.2015 - ERJ - Riiviöt - 110cm - 7/50 | 31.01.2016 - VSR-CUP - Esteratsastus - 120cm - 1/19 |
| 16.04.2015 - ERJ - Dainty - 110cm - 2/30 | 29.02.2016 - VSR-CUP - Esteratsastus - 120cm - 1/11 |
| 21.04.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 6/40 | |
| 25.04.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 3/40 | |
| 22.04.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 6/38 | |
| 23.04.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 2/38 | |
| 05.05.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 5/30 | |
| 11.05.2015 - ERJ - Reiter - 120cm - 5/30 | |
| 14.05.2015 - ERJ - Reiter - 120cm - 5/30 | |
| 16.05.2015 - ERJ - Reiter - 120cm - 2/30 | 07.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 3/30 |
| 08.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 3/30 | |
| 09.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 2/30 | |
| 10.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 5/30 | |
| 11.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 2/30 | |
| 12.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 5/30 | |
| 12.06.2015 - ERJ - Kuuralehdon Hevostila - 110cm - 4/30 | |
| 13.06.2015 - ERJ - Kuuralehdon Hevostila - 110cm - 3/30 | |
| 14.06.2015 - ERJ - Rohkelikko - 110cm - 4/30 | |
| 22.06.2015 - ERJ - Kuuralehdon Hevostila - 110cm - 5/30 | |
| 24.06.2015 - ERJ - Kuuralehdon Hevostila - 110cm - 4/30 | |
| 25.06.2015 - ERJ - Kuuralehdon Hevostila - 110cm - 3/30 | |
| 16.07.2015 - ERJ - Aittohaara - 110cm - 5/46 | |
| 17.07.2015 - ERJ - Kuuralehto - 110cm - 6/40 | |
| 21.07.2015 - ERJ - Kuuralehto - 110cm - 6/40 | |
| 24.07.2015 - ERJ - Devilsfair - 120cm - 3/22 | |
| 31.07.2015 - ERJ-CUP - Kilpailukeskus Ginger - 110cm - 11/235 | |
| 04.08.2015 - ERJ - Mörkövaara - 120cm - 1/30 | |
| 31.08.2015 - ERJ-CUP - Kilpailukeskus Ginger - 120cm - 12/148 | |
| 27.09.2015 - ERJ - Teerivaara - 120cm - 2/12 | |
| 07.10.2015 - ERJ - Mörkövaara - 110cm - 2/30 | |
| 09.10.2015 - ERJ - Tuiskula - 120cm - 4/30 | |
| 10.10.2015 - ERJ - Tuiskula - 120cm - 3/30 | |
| 15.10.2015 - ERJ - Haavelaakso - 120cm - 3/30 | |
| 15.10.2015 - ERJ - Haavelaakso - 120cm - 3/30 | |
| 23.10.2015 - ERJ - Haavelaakso - 120cm - 1/30 | |
| 02.11.2015 - ERJ - Holmberg - 110cm - 6/50 | |
| 02.11.2015 - ERJ - Mörkövaara - 110cm - 2/30 | |
| 03.11.2015 - ERJ - Holmberg - 120cm - 1/50 | |
| 05.11.2015 - ERJ - Holmberg - 110cm - 7/50 | |
| 08.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 110cm - 4/30 | |
| 09.11.2015 - ERJ - Radium Sporthorses - 120cm - 3/50 | |
| 09.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 1/24 | |
| 10.11.2015 - ERJ - Radium Sporthorses - 120cm - 1/50 | |
| 11.11.2015 - ERJ - Trio Connemaras - 110cm - 6/50 | |
| 11.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 110cm - 4/24 | |
| 11.11.2015 - ERJ - Trio Connemaras - 110cm - 5/50 | |
| 12.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 110cm - 3/30 | |
| 13.11.2015 - ERJ - Trio Connemaras - 110cm - 6/50 | |
| 13.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 1/24 | |
| 13.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 4/24 | |
| 14.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 3/24 | |
| 16.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 110cm - 5/30 | |
| 16.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 2/24 | |
| 17.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 4/24 | |
| 17.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 2/24 | |
| 18.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 110cm - 2/30 | |
| 18.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 4/24 | |
| 19.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 3/24 | |
| 21.11.2015 - ERJ - Holmberg - 120cm - 1/40 | |
| 21.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 2/24 | |
| 23.11.2015 - ERJ - Holmberg - 110cm - 5/40 | |
| 23.11.2015 - ERJ - Holmberg - 120cm - 4/40 | |
| 23.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 110cm - 1/30 | |
| 24.11.2015 - ERJ - Holmberg - 120cm - 5/40 | |
| 26.11.2015 - ERJ - Bellgrove - 120cm - 1/24 | |
| 29.11.2015 - ERJ - Holmberg - 110cm - 3/40 | |
| 30.11.2015 - ERJ - Holmberg - 120cm - 6/40 | |
| 30.04.2016 - ERJ-CUP - Kisakeskus Ginger - 120cm - 10/173 |
Päiväkirja & valmennukset
11.01.2016 Estevalmennus, valmensi Holly
Kaunis raudikko tamma intoili silminnähden, kun asettelin esteitä kentälle. Jo verryttelyhypyissä se oli osoittanut paljon osaamista ja energiaa ja itsekin odotin mielenkiinnolla tamman valmentamista. Kun dookie oli saanut ratsunsa verryteltyä, saatoimme aloittaa. Ensimmäinen tehtävä oli vain kolmen oksarin innari, joiden esteiden välissä oli vain kolme laukka-askelta. Ensimmäinen kerta ei sujunut yhtä sulavasti kuin odotin, kun dookie laski väärin ja Asta lähti hyppäämään vasta tungettuaan neljännen askeleen ennen estettä. Hieman siinä kompuroitiin ja puomit putoili, mutta innokkaasti Asta silti laukkasi eteenpäin. Korjattuani esteen pari saattoi kokeilla uudelleen ja tällä kertaa kaikki meni paremmin! Asta oli hyvin iloisella tuulella ja dookiekin melkeinpä nauroi selässä. Kun otimme rakentaman ratani kokonaisuudessaan tehtäväksi, kaksikko ylitti kaikki esteet sulavasti ja ilman ongelmia. Valmennus loppui hyvin iloiseen ratsukkoon ja valmentajaan!
14.01.2016 Estevalmennus, valmensi Holly
Asta oli taas hyvin virkeänä, kun aloitimme ensimmäisen tehtävän. Tällä kertaa oli kahden esteen sarja, joiden väliin olin laskenut kuusi askelta. Dookie laski tarkkaan ja antoi tarvittavat avut, eikä tällä kertaa kompuroitu kuten viimeeksi. Ihastelin Astan hyppytyyliä ja kun lisäsimme esteille hieman korkeutta, tyyli pysyi melkeinpä samana, mutta muuttui jotenkin sulavammaksi. Tamma pörisi innokkaasti jokaisen hypyn jälkeen ja ennen seuraava hyppyä ja dookiekin näytti olevan hyvillä mielin liikenteessä. Toiseksi tehtäväksi olin ideoinut simppelin voltti-este –tehtävän, joka vaatikin ratsukolta paljon tasapainoa ja hyvää mittailua. Ensimmäiset hypyt menivät hieman vinoon, mutta Asta ei kieltänyt kertaakaan. Jo noin neljännellä kerralla dookien avut ja Astan omat korjaukset toimivat hyvin yhdessä eikä puomejakaan putoillut.
20.01.2016 Maastoilua (kirjoittanut Penelopeia)
Kun astelin tämän suokkitamman karsinaan, luulin hetken että päivästä tulisi yhtä kärsimystä. Tamma nimittäin seisoi karsinassa selkä oveen päin, ja korvat ikävästi taaksepäin suuntautuneina. Huokaisin syvään ja astuin rohkeasti sisälle karsinaan, pyytäen hevosta kääntymään. Onneksi tamma paljastuikin oikein mukavaksi tapaukseksi! Taputin tammaa, ja lähes välittömästi sen korvat kääntyivät eteen, ja se hamuili taskujani ruuan toivossa. Ehkei tämä olisikaan niin tuhoon tuomittu tapaus!
Astan omistaja oli pyytänyt minua liikuttamaan tamman hänen sairaana olonsa aikana. Siispä ajattelin tänään kipaista pienen maastolenkin neitosen kanssa. Hevosen kuntoonlaitossa ei kauaa nokka tuhissut, sillä raudikko oli oikein yhteistyöhaluinen tapaus. Siispä hyvin pian löysin itseni tämän melko korkean suokin selästä, harhailemassa kohti oletettavaa maastopolkua. Olin kyllä tiedustellut tallin omistajalta löytyisikö tallilta hyvää reittiä, mutta oloni oli silti epävarma.
Asta oli onneksi melko selväpäinen ratsu, joten pystyin ihan kunnolla nauttimaankin meidän pienestä ratsastusretkestä. Polku jota lähdimme seuraamaan oli mukavan leveä, mutta puiden suojaama, joten kylmä tuuli ei päässyt puhaltamaan turhan ärhäkästi. Tammalla tuntui olevan myös jonkin verran menohaluja, sillä se yritti ravipätkien aikana pyrkiä melko tehokkaasti astetta kovempaan askellajiin. Kun metsähenkinen polku vaihtui hiekoitetuksi, nostin tamman kanssa hieman laukkaa. Siitäpä se innostuikin, joten vauhtimme kiihtyi hetkeksi ehkä hieman liian nopsaksi. Onneksi tamma kuitenkin pysyi hanskassa, joten saimme menon takaisin turvallisiin nopeuksiin.
Samoiltuamme maastossa noin neljäkymmentä minuuttia, käännyimme takaisin omistajan neuvomasta tienhaarasta. Paluumatka sujuikin odotettua ripeämpää, eikä koko maastolenkkiin kulunut aikaa kuin hieman reilu tunti. Palattuamme menimme vielä hetkeksi kentälle, jotta Asta saisi päästellä kunnolla höyryt ulos.
22.01.2016 Estetreenit (kirjoittanut Penelopeia)
Sain aamulla tekstin Astan omistajalta, joka ilmoitti olevansa yhä sairaana, ja pyysi minua kokeilemaan tänään hieman hyppäämistä. Heillä kun oli menossa parasta aikaa tiukka treenikausi, joten tamman olisi hyvä päästä esteille myös omistajan ollessa poissa.
Siispä lähdin heti aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Turmeltajaa. Asta oli otettu jo henkilökunnan puolesta sisälle, ja se oli juuri viimeistelemässä aamuheiniään. Harjasin tamman rivakasti, ja heitin sille kamat selkään. Olin jo valmiiksi tarkistanut ettei maneesi ollut missään käytössä, joten meillä olisi hyvin tilaa tehdä millaista tahansa hyppyharjoitusta.
Olin jo päässäni miettinyt että tulisimme harjoittelemaan vähän pienemmillä esteillä, nimittäin jumppasarjoilla. Pyysin yhtä tallityttöä kokoamaan esteet sillä aikaa kun lämmittelin ratsuani. Tamma tuntui melko energiseltä, ja siinä olikin paljon pitelemistä varsinkin laukannostoissa. Sain kuitenkin huomata, että suomenhevonen oli mitä loistavin hyppääjä. Vauhdin kanssa tuntui aluksi tulevan ongelmia, sillä askeleet eivät tupanneet sopimaan jumppiksen väleihin. Kunhan sain laukkaa hieman paremmin käteen, sujui meillä kuitenkin oikein loistavasti. Asta suorastaan imi esteille, ja hyppäsi ketterään ja sutjakasti.
Hyppäsimme myös muutamaan otteeseen pystyä, jonka lopulliseksi korkeudeksi jäi 90cm. Asta olisi varmasti mennyt korkeampiakin esteitä, mutta katsoin parhaaksi ettei kannattanut alkaa puskea rajoja hevosen kanssa, jolla ei kuitenkaan paljoa ollut ratsastellut. Treenistä jäi kuitenkin hyvä maku suuhun, sillä Asta tuntui todella mukavalta hyppyhevoselta.