Nimi Bobby VH17-060-0015
Rotu, sukupuoli Eestinhevonen, ruuna
Väri, säkäkorkeus Sekakarvainen rautias, 142cm
Syntymäaika, ikä 12.06.2014, 7-vuotias
Omistaja Emma Kiiskinen (VRL-04374)
Kasvattaja Jaana Kirsipuu, Viro
Kotitalli Merrin Talli
Hoitaja ei hoitajaa, vapaa haku @
Koulutustaso ko. helppo B, re. 100cm, me. 90cm / helppo

Luonnekuvaus

Bobby on oikein vilkas tapaus ja virtaa riittää muillekkin asti jaettavaksi. Bobyn seurassa harvoin tulee tylsää tai kerkeää syventymään ajatuksiinsa, koska Bobby on taitava pitää hoitajansa ja ratsastajansa kiireisenä. Sen takia Bobyn seurassa onkin ottaa hyvä irtiotto arjesta ja unohtaa murheet. Vaikka Bobby onkin virkeä tapaus ei se ikinään ketään tahallaan satuttaisi, vaikka joskus touhutessa saattaa se vahingossa astua varpaille taikka näykäistä hamutessa taskussa tuoksuvia herkkuja. Bobby onkin ahne herkuille ja se on niitä hevosia, jotka tekisi melkein mitä tahansa ruuan eteen ja kesäisin se kulkisikin mielellään vain turpa maassa. Bobby onkin tehokas ruohonleikkuri ja tekisikin sitä kokopäivätyönä, jos vain omistaja sen sallisi.

Bobby on muiden hevosten seurassa yleensä se leikkisin ja oikea riesankappale vanhempien hevosten silmissä, jotka vaalivat rauhaa ja hiljaisuutta. Joskus ruunan leikit menevätkin liian pitkälle muiden mielestä ja se joutuu vanhempiensa höykytettäväksi. Taluttaessa kesäisin Bobyn kanssa voi verenpaine hieman nousta, koska ruuna on pienestä koostaan huolimatta hyvin vahva ja sitä on vaikea saada pois leikkaamasta jokaista ruohontuppua matkanvarrelta. Talvisin taluttaminen onnistuukin ilman mitään ongelmia paitsi tarhaan mennessä voi joskus virtaa löytyä hieman liikaakin ja joutuu pitämään tiukemman otteen riimunnarusta. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat myös Bobylle tuttuja juttuja, eikä muutoksia käytöksessä tapahdu kyseisten ammattilaisten käsissä vaan homma hoidetaan mallikaasti välillä häsläämällä ja mahdollisesti muutama varvas tallottuna huonolla tuurilla. Traileri on ollut ruunalle aina hieman paikka, josta se ei hirveästi välitä, mutta ruuan voimalla mennään kyllä sisään hyvin, mutta sisälle suljettaessa todellisuus paljastuu ja Bobby tuntee itsensä hyvinkin hyljätyksi, jos matkakumppania ei ole. Se nostaakin yleensä metelin tästä kauheasta petoksesta ja saattaapa jopa muutaman äkäisen potkunki vihoissaan napsauttaa takana olevaan seinään.

Yksi Bobyn lempipuuhista hoidettaessa onkin mahan pullistelu ja satulavyö kannattaakin tarkastaa useampaan kertaan ennenkuin selkään hyppää. Suitset menevät yleensä mallikaasti päähän, mutta pienenpiä hoitajia on joskus mukava kiusata hieman nostamalla päätä mahdollisimman korkealle, joten tuoli on suositeltava apu välinne jos ruuna pistäytyy ärsyttäväksi. Vesi on aineena yksi ruunan lempiasioista ja se voisi vaikka asua pesukarsinassa, jos se sallittaisiin. Kesäisin Bobysta saakin loistavan uittokaverin ja sen kanssa voi viettää rannalla vaikka koko päivän. Karsinassa Bobylla on paha tapa hieman häslätä ja pyöriä, joten se on hyvä sitoa aloilleen että minimoitaisiin varpaiden ottamaa osumaa ja huomattavasti se helpottaisi hoitotoimenpiteitäki, kun sinun ei tarvitse jahdata harjaa karkailevaa ruunan pahaista.

Selästä käsin ruunan ruuanhalu ei helpota paljoa, joten selässä on oltava kesäisin tolkku ratsastaja. Bobby on yleisesti ottaen kumminkin oikein hyvin omalla moottorilla kulkeva kunhan sen saa siihen mielentilaan ja unohtamaan aidan juurella olevat herkulliset ruohotupot. Talvisin ruunalla on huomattavasti helpompi ratsastaa. Bobby on esteillä vauhdikas hurjapää, joka varmaan yrittäisi hypätä surutta oman kokoisiakin esteitä, jos ratsastaja pyytäisi. Ruuna raukka ei edes tajuaisi, että se olisi vain itsemurha tehtävä, kovat luulot kun on itsestään. Bobylla onkin kova luottamus aina ratsastajaansa ja se ei säiky turhia tai näe omiansa. Bobby on pomminvarma maastoratsu ja niinkuin mainitsin aiemmin mitä mainion uittohevonen. Maastossa ruunan kanssa voi odottaa nautinnolisia laukkapätkiä, sekä hitaamassa vauhdissa loputonta hamuntaa kohti ruohotuppoja. Muista treenata käsiä ennenkuin ruunan kanssa lähdet maastoileen ja varata käsineet mukaan, koska se osaa todellakin olla raskas kädelle jos sille päälle sattuu. Koulussa ruuna on haka kunhan se saadaan siihen nyt tehdään töitä mielentilaan ja sillä oikein mukavat askellajit istua kyydissäkin. Joskus kun vauhtia ottaa hieman liikaa Bobyn kanssa saattaa se heittää muutaman ilopukinkin varsinkin maastossa pitemmillä laukkasuorilla ruuna saattaa jopa riehaantuakkin. Kisoissa Bobby on jokseenkin hieman hermostunut alussa ja se ottaa oman aikansa aina tottua hälinään ja vilskeeseen, sekä uuteen paikkaan. Itse kisaradalla yleensä jännitys raukeaa ja hommat alkaa luistaa.

i. Toby
trn, 142cm
ii. Tico
trn, 140cm
ie. Melody
rn, 139cm
e. Ballerina
vkk, 141cm
ei. Roller
vkk, 144cm
ee. Baby Blues
hpm, 142cm
i. Toby
eest, trn, 142cm
ii. Tico evm
eest, trn, 140cm
iii. Taco evm
eest, rn, 145cm
iiii. Totoro evm
eest, rn, 144cm
iiie. Colora evm
eest, prt, 142cm
iie. Easy Issy evm
eest, trt, 141cm
iiei. Iskarios evm
eest, rnkm, 145cm
iiee. Easy A evm
eest, rt, 142cm
ie. Melody
eest, rn, 139cm
iei. Doris evm
eest, rn, 146cm
ieii. Dr. Boom evm
eest, rnkm, 146cm
ieie. Princess Mary evm
eest, trn, 144cm
iee. Marmelad
eest, vrn, 142cm
ieei. London evm
eest, vrn, 145cm
ieee. Marissa evm
eest, km, 142cm
e. Ballerina
eest, vkk, 141cm
ei. Roller evm
eest, vkk, 144cm
eii. RoboCopevm
eest, prt, 145cm
eiii. Ramsey evm
eest, rt, 145cm
eiie. Odelia evm
eest, vrt, 143cm
eie. Emmy evm
eest, vkk, 143cm
eiei. Moro evm
eest, vrt, 145cm
eiee. Esmeralda evm
eest, vkk, 142cm
ee. Baby Blues evm
eest, hpm, 142cm
eei. Balladi evm
eest, m, 144cm
eeii. Bobo evm
eest, trt, 146cm
eeie. Amy evm
eest, m, 142cm
eee. Lola evm
eest, vrt, 144cm
eeei. Shrek evm
eest, prt, 145cm
eeee. Lonely Cat evm
eest, vrt, 142cm

i. Bobbyn isä Toby muistutti enemmän lihapullaa, kuin hevosta. Ori toimikin nuorimman tyttären opetusmestarina sukupuolesta huolimattaan. Tobysta olisi voinut luulla, että se olisi ruunattu, koska se oli mitä tasapainoisin ja hyvinkin laiskanpulskea ratsuhommissa. Hieman tomeramman ratsastajan kanssa sai Tobysta hieman enemmän irti ja kävi se muutamat paikalliset este- ja koulukisat vetämässä silloin tällöin. Kovin huikeaa ei kisamenestys oli, mutta tuli sieltä muutama ykkönen silloin tällöin. Toby eleli vanhuuteen asti saman omistajansa tykönä ja sai kaksi hienoa varsaa harrastuskäytön ohessa. Ori jouduttiin lopettaan vanhuuden jalkavaivojen ja kipujen takia 21-vuoden iässä.

e. Ballerina oli kevyehkö eestiläinen, joka kilpaili kansallisella tasolla esteratsastuksessa. Ballerina tuotiin Suomeen jo yhden varsan kantaneena Virosta ja se sai toisen varsan vielä kisauransa jälkeen. Ei tamma ikinä ollut mikään ruusukehai kilpailuissa, mutta hyvä keskiverto estehevonen. Ballerina kerkesi vaihtamaan kotia myös muutamaan otteeseen ja toimikin kolmen eri kilparatsastajan kisaponina ennen kuin löysi loppulisen kodin 17-vuotiaana vanhemman rouvan luota. Tamma pääsikin vielä saaman yhden varsan ja toimimaan vanhemman rouvan lastenlapsien harrasteponina. Luonteeltaan Ballerina oli kiltti, mutta osasi olla hyvin säpäkkäkin, eikä se antanut mitään ilmaiseksi, joten se oli hyvä opetusponi nuorille. Ballerina olikin lastenlapsille hyvin tärkeä ja sai monta hyvää vuotta heidän kanssaan ennenkuin nukkui ikiuneen 25- vuoden iässä karsinassaan.

Kilpailukalenteri

Kouluratsastuksessa on tavoitteenna tulla kisaamaan helppo B luokissa. Suunitelmana on kisata helppo C:ssä 10 sijaa ja helppo B:ssä 30 sijaa.

Esteratsastuksessa on tavoitteena tulla kisaamaan 100cm luokissa Suunitelmana on kisata 70cm 5 sijaa, 80cm 10 sijaa, 90cm 10 sijaa ja 100cm 15 sijaa

Kenttäratsastuksessa on tavoittena tulla kisaamaan helpoissa luokissa Suunitelmana on kisata harrasteluokassa 5 sijaa, tuttarissa 10 sijaa ja helpossa luokassa 25 sijaa.

KRJERJ
20.01.2018 - KRJ - Vuorna - helppo C - 5/30
13.01.2018 - KRJ - Vuorna - helppo C - 3/30
11.01.2018 - KRJ - Vuorna - helppo C - 5/30
09.01.2018 - KRJ - Vuorna - helppo C - 3/30
08.01.2018 - KRJ - Vuorna - helppo C - 1/30
02.02.2018 - KRJ - Koistila - helppo C - 5/30
06.02.2018 - KRJ - Koistila - helppo C - 5/30
06.02.2018 - KRJ - Härdelli - helppo C - 4/30
07.02.2018 - KRJ - Koistila - helppo C - 4/30
08.02.2018 - KRJ - Härdelli - helppo C - 1/30
10.02.2018 - KRJ - Runoratsut - helppo B - 4/40
11.02.2018 - KRJ - Koistila - helppo C - 4/30
11.02.2018 - KRJ - Koistila - helppo C - 1/30
13.02.2018 - KRJ - Runoratsut - helppo C - 5/40
17.02.2018 - KRJ - Härdelli - helppo C - 3/30
20.02.2018 - KRJ - Härdelli - helppo C - 5/30
07.03.2018 - KRJ - Vuorna - helppo B - 1/30
10.03.2018 - KRJ - Vuorna - helppo B - 1/30
01.11.2017 - ERJ - Kototalli - 70cm - 3/30
08.11.2017 - ERJ - Kototalli - 70cm - 2/30
28.11.2017 - ERJ - Harmony Sporthorses - 70cm - 1/27
02.12.2017 - ERJ - Harmony Sporthorses - 70cm - 3/27
03.12.2017 - ERJ - Harmony Sporthorses - 70cm - 5/27
02.01.2018 - ERJ - Mörkövaara - 70cm - 4/55
03.01.2018 - ERJ - Mörkövaara - 70cm - 4/55	
12.01.2018 - ERJ - Mörkövaara - 70cm - 4/30	
15.01.2018 - ERJ - Mörkövaara - 70cm - 4/30	
19.01.2018 - ERJ - Kototalli - 70cm - 2/30	
20.01.2018 - ERJ - Mörkövaara - 70cm - 3/30	
24.02.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 4/30	
25.02.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 4/30	
26.02.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 4/30	
27.02.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 4/30	
01.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 4/30	
01.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 1/30	
01.03.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 1/30
09.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 3/30	
11.03.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 1/30
14.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 1/30
14.03.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 3/30
17.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 2/30	
18.03.2018 - ERJ - Ratsutalli Lilja - 90cm - 3/30
19.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 2/30	
20.03.2018 - ERJ - Susiraja - 80cm - 2/30	

KERJTARINAKILPAILUT
02.11.2017 - KERJ - Kototalli - harrasteluokka - 3/27
15.01.2018 - KERJ - Kototalli - harrasteluokka - 1/12
24.01.2018 - KERJ - Littleness - harrasteluokka - 1/13
28.01.2018 - KERJ - Littleness - harrasteluokka - 2/13
02.02.2018 - KERJ - Littleness - harrasteluokka - 2/13
03.02.2018 - KERJ - Littleness - harrasteluokka - 3/13
07.02.2018 - KERJ - Littleness - harrasteluokka - 1/13
11.02.2018 - KERJ - Moana part breds - harrasteluokka - 4/19
12.02.2018 - KERJ - Moana part breds - harrasteluokka - 1/19
22.02.2018 - KERJ - Gealán - tutustumisluokka - 2/24
26.02.2018 - KERJ - Gealán - tutustumisluokka - 1/24
28.02.2018 - KERJ - Gealán - tutustumisluokka - 2/24
    11.11.2017 - VILLIT - Huttula - helppo C - 2/4 - tuotos
    20.12.2017 - KRJ - Jukola - helppo C - 1/30 - tuotos
	20.12.2017 - KRJ - Adina - helppo C - 1/1 - tuotos
	23.12.2017 - ERJ - Adina - 80cm - 1/2 - tuotos
	19.03.2018 - KRJ - Mörkövaara - helppo B - 2/2 - tuotos
	31.07.2018 - VILLIT - Adina - 80cm - 1/1 - kuva
VILLIT ESTEKILPAILUTNÄYTTELYT
30.12.2017 - Adina - 70cm - 2/5
    04.12.2017 - VILLIT - Orange Wood Ranch - oriit ja ruunat - 5/6
	30.03.2018 - NJ - Adina - ruunat (harvinaiset hevoset & ponit) - KUMA
	31.03.2018 - NJ - Adina - ruunat (harvinaiset hevoset & ponit) - KUMA
	20.05.2018 - NJ - Kototalli - ruunat - KUMA
	31.07.2018 - MATCH SHOW - Adina - ponit - BIS1

27.10.2017 Päiväkirjamerkintä

Olin ottanut riskin elämässäni ottamalla pelkkien valokuvien ja lupauksien perusteella tallipaikan Joensuun lähettyviltä Kontiolahdesta. Minulla ja Bobylla olikin ollut tänään 300km matka ja voin kuvitella kuinka väsähtänyt ruuna olisi tallille saavuttuamme, koska matkustaminen varsinkaan yksin ei todellakaan ole sen lempipuuhaa. Kaarsin tallipihalle vihdoin ja viimein illan hämärässä pitkän matkanteon jälkeen. Talli ainakin näytti ulkoapäin lupaavalta ja juuri siltä miltä kuvissakin. Pauliina olikin odottamassa meitä, kun olin laittanut viestiä Joensuun kohdalla, että olisimme piakkoin maisemissa.

Autosta noustuani ensinmäinen mitä kuulin oli Pauliinan hento tervetuloa toivotus, joka hukkui Bobbyn äkäseen potkuun. "Tullaan tullaan.." mumahdin ruunalle, joka ei meinannut pysyä nahoissaan trailerissa. Tervehdin Pauliinaa ja esittelin itseni vielä kasvotusten ennenkuin aloin aukaisemaan trailerin ovea. Bobby tulikin syöksyllä trailerista ulos korvat hörössä ja pää pyörähdellen joka suuntaan. Hetken ruunan tarkasteltua paikan pystyin jatkamaan keskustelua Pauliinan kanssa. Pauliina ohjasi meidät Bobbyn karsinaan, jossa odottikin jo ruunan iltaruuat. Tästähä vasta Bobby innostuikin ja pystyin kuvitteleen kuinka se ajatteli "Ei paha paikka ollenkaan, kun ruokaa tarjotaan ensinmäisenä". Jätettyäni Bobbyn nauttimaan illan antimista esitteli Pauliina puolestaan tallin muita paikkoja minulle, sekä näytti paikat mihin voisin ruunan tavarat jättää. Pauiina vaikutti oikein mukavalta tyypiltä, sekä tallikin oli lupaava, vaikken sen muita kävijöitä vielä ollut nähnykkään.

Esittelykierroksen päätyttyä oli ilta sen verran pitkällä, etten kerkeäisi enään tehdä muuta kuin purkaa kuorman ja painua Joensuuhun kaverin tykö nukkumaan, että olisin pirteänä huomen aamulla hakemassa uuden asuntoni avaimia. Ehkä me vihdoin löysimme Bobbyn kanssa pysyvän kodin, ken tietää.


29.10.2017 Päiväkirjamerkintä

Olin tullut aamupäivästä tallille katsomaan Bobbya, sekä vielä järkkäämään kamoja kasaan muuton jäljiltä. Suurin osa kamoista lojui vielä laatikoissa sikinsokin ja niille pitäisi löytää järkevämpi paikka. Tunnin uurastuksen jälkeen vihdoin ja viimein kaikki kamat oli ojennuksessa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Suuntasin kohti taukohuonetta, jossa kuuluikin jo kahvinkeittimen porinaa. Odotin Pauliinan olevan taukohuoneessa, mutta pöydän ääressä istuskelikin vaaleahiuksinen nuori nainen.

"Liikenisikö minullekkin kuppi kahvia?" kysäisin vienosti vaaleatukkaiselta naiselta. Kyseinen nainen säpsähti ajatuksistaan ja pyysi toistamaan kysymykseni. "Niin että liikenisikö kuppi kahvia minullekkin?" kysäisin uudestaan. "Joo tottakait, anteeksi! Olin ihan ajatuksissani." Hymähdin naiselle ja sanoin: "Ei se mitään, eiköhän kaikilla ole välillä asioita mitä miettiä." Siinä me sitten hiljaa istuttiin ja odotettiin kahvin valmistuvan. Kiusallisuuden välttämiseksi selailin puhelintani ajankuluksi ja katsoin kaikki uusimmat memet ja vinet lävitse. Kahvin tiputtua hiljaisuus raukesi, kun kummatkin saivat kahvin naamansa eteen. Esittelimme toisemme ja kyseinen nainen osottautui Sandra nimiseksi alunperin Espoolaiseksi hotelli- ja majoitusalan ammatilaiseksi. Hetken kuluttua Sandra kysäisikin josko minusta liikenisi seuraa maastoilemaan. Vastaus oli ehdoton kyllä ja me löimme heppatreffit lukkoon kello kahdeksi. Tässä välissä kerkeisin vielä käymään kaverin tykönä viemässä lainaamani laturin takaisin ennenkuin lähtisimme.

Laturin viemisen jälkeen tulin valmisteleen Bobbyn lähtövalmiiksi ja ruuna puhisikin täynnä menohaluja. Tästä todisteena sain mustan pottuvarpaan , kiitos vain Bobby.. Kun olimme valmiina suuntasin pihalle ja pomppasin Bobbyn selkään, jossa jo Sandra odotteli Roon kanssa. Sandra ja Roo saisivatkin johtaa meitä, koska luonnollisesti he menisivät huomattavasti lujempaa kuin me. Jouduimmekin ravailemaan aika ajoin parivaljakkoa kiinni, koska Bobbyn kintut olivat lyhyemmät kuin Roolla. Reissumme ei edennyt sentään ihan hiirenhiljaisuudessa vaan keskustelimme hevosista. Aihe oli helppo kummallekkin, vaikkei siinä syvemmin Sandraan pystynytkään tutustumaan, mutta olipahan jotakin puhuttavaa.

Bobby poimi matkaevästä aina kun vain näki mahdollisuuden ja saatoin, jopa kuulla oman mahanikin hieman kurnivan. Eväät olisivat olleet kyllä hyvä idea, koska reissumme oli pitempi kuin luulin. Löysimme myös muutaman hyvän laukkapätkän, jossa saimme purkaa ylimääräsiä virtoja pois. Bobby pääsikin meneen täyttä päätä, jos meinasimme pysyä Sandran ja Roon vauhdissa. Ilta alkoi hämärtyä ja vielä olisi löydettävä tie takaisin. Matkan varrella eksyimme pikkukylään, jossa oli hyvin karmea äijä, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kylästä lähti vain yksi tie pois, joten mitä luultavimmin se veisi pois.

Kerkesimme onneksi ennen pimeän tuloa löytää ison tien ja päästä tallillekin. Kello oli sen verran, että minun piti hoitaa Bobby nopeasti ja lähteä sitten kotia kohti tekemään ruokaa, sekä nukkuun. Aamulla olisi työhaastattelu, jota odotin jännittäen. Olimme vaihtaneet Sandran kanssa numeroita ja puhuimmekin vielä maastoreissustamme ja tästä karmivasta miehestä ennen nukkumaanmenoa.


11.11.2017 Tarinakisa

Kuinka sinä ja paras ystäväsi (tässä tapauksessa ratsastaja) tutustuitte: Entisellä omistajallani oli maistunut ruoka vähän paremmin vielä kuin mulla nii sanotaanko suoraa, että se oli vaa liia painava ratsastakseen mulla. Siitähä si pistettiin mut nettiin myyntii ja Emma hokas mut. Oliha mä viel sillo villi ja nuori kakara vasta ratsukoulutuksen alottanu, mutta se oli rakkaut ensisilmäyksellä ainakin Emman osalta.
Mikä on parasta ystävässäsi: No se kestää mun kommellukset ja sähläykset aika hyvin. Ehkä siis se kärsivällyys. Joskus se osaa jopa antaa herkkui... vois antaa kyl enemmä.
Missä ystävälläsi olisi vielä petrattavaa: Lisää sitä ruokaa. Nälkä on nii että näköä haittaa pr*ele.
Missä sinä kaipaisit petrattavaa ystäväsi mielestä: No Emmalla o tapana haukkua mun masua pömppikses ni kai se tahtos et oisin sporttisempi. Ei se oo mies eikä mikää, jos ei vähä masua ole. Oikeesti nään nälkää ja riudun sisältä päin, mut toi sokee akka ei sitä nää.
Ketä julkisuudenhenkilöä tai fiktiivistä hahmoa ystäväsi mielestäsi muistuttaa: Musta te kaikki kaksjalkaset näytätte iha apinoilta, joten ei miltään tietyltä.
Jos ystäväsi olisi laumasi jäsen (hevosena), millaisen roolin hän saisi laumassasi: Se ois mun orja.


11.12.2017 Esteratsastustunti

Alkuverryttely: Otetaan hevonen avuille. Taivutellaan hevonen puolelta toiselle ja harjoitellaan lähestymistä puomeilla.
Harjoitus: Pystyn ja okserin hyppääminen eri teiden kautta. Etsitään hyppypaikka ja hyvät tulokulmat
Loppuverryttely: Käydään maastossa pienellä loppulenkillä.

Kommentti: Tämä hieman eteenpäin kaatuva eestiläinen oli mukavaa sekoilu seuraa hannoverori Scandic Ain't No Thingille. Vauhdikas ponikokoinen ori oli koko tunnin hieman liian menevänä. Puomeilla mentiin vielä siinä ja siinä, mutta esteillä ongelma näkyi selkeästi huonoina hyppypaikkoina ja pudotteluina. Pienen rauhoittelun jälkeen alkoi homma hahmottua vähän paremmin ja tolkku löytyä lopputunnille.


18-20.12.2017 Joululeiri Adinassa

En tiedä mikä idea oli lähtä etelästä leireilemään Rovaniemelle, mutta tehty mikä tehty. Saavuimme aamusta Adinaan hyvissä ajoin ja en bongannutkaan vielä muita paikan päällä. Jannica kiirehti kumminkin tallista vastaanottamaan meitä, sekä esittelemään Bobbyn majoituspaikan, sekä tavaroille sijoituspaikan. Ainakin ruokailupuoli oli leirillä kunnossa, koska oli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapalaa. Kaikkien ruokailujen välissä kerkesimme jopa ratsastaa ja pääsimekkin aamupäivästä vetämään pienen koulutreenin Bobbyn kanssa. Olin jo aika väsähtänyt jo illasta pitkistä matkoista, mutta toimintaa vain pursusi lisää tonttupolkujen ja uimisen merkeissä, mutta päätin skippaa kyllä uimisen tällä kertaa ja painua pehkuihin ajoissa, että saisin hieman nukuttua univelkoja pois.

Tiistai aamuna oloni olikin hyvin levännyt ja aamupala kruunasi koko aamun. Iso kuppi valmiiksi keitettyä kahvia, munakasta ja pekonia ahh! Saatoin tankata ehkä aamulla vähän liikaa vaellusta ajatellen. Vaellus menikin suhteellisen hyvin, jos ei lasketa jäätyneitä varpaita,joita onneksi päääsin lämmitelemään nuotiolle hetkeksi ennenkuin palaisimme tallille. Kaiken tämän syömisen jälkeen piti vielä jaksaa joululounas syödä, enkä ollut varma räjähtäisinkö jo yhdestä kinkunpalasesta. Onneksi kumminkin ruuan jälkeen oli hieman kevyempää ohjelmaa ja pystyin katselemaan maha pystyssä stand up- esitystä, sekä pelailemaan hieman Trivial Pursuittia. Koska olin niin täynnä niin päivällisellä söin vain muutaman murusen, koska leikkitunti olisi tunnin päästä, enkä ollut varma selviäisinkö maha täynnä Bobbyn pompottavasta ravista ilman pahoinvointia. Leikkitunti menikin oikein hauskoissa merkeissä, eikä kylmäkään tullut, kun sai ratsastella ilman satulaa ja sai ilmaisen pepun lämmitäjän. Kävimme myös illalla tutustumassa joulupajaan, vaikken mitään sielä tehnytkään. Illan elokuvana oli Warhorse, jonka tahdoin ehdottomasti nähdä, joten jouduin väsymyksestä huolimatta sinnitelemään hereillä

Valvominen kostautui minulle heti aamusta ja saatoin tarvita vähintään pannulisen kahvia herätäkseni tähän päivään. Onneksi tänään ei ollutkaan niin paljon ohjelmaa, koska saatoin tuntea väsymys kiukun kasvavan sisälläni. Osallistuimme kumminkin tunnolisesti estevalmennukseen, sekä shoppailu reissuun. Valmennus ei mennyt niin hyvin, kuin se olisi voinut mennä, koska keskittymiseni oli nollissa. Vaikka väsymys painoi ja oli kiva lähteä kotia niin kumminkin oli vähän haikea mieli jättää uudet leiritoverit, sekä Adinan talliväki. Ehkä palaisimme joskus toiste!


20.12.2017 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Jukolassa

Tehtävä:Tiukkana tätinä tunnetulta valmentajaltasi tipahtaa juuri ennen suoritustasi tekstari, mutta viesti ei sittenkään tainnut olla osoitettu sinulle. Et ehdi vastata viestiin, mutta suuntaat sekavin tuntein kouluaitojen sisäpuolelle. Mitä hupaisaa tai järkyttävää viesti oikein sisälsi?

Tuotos: "Moi rakas! Nähdään ruokatauolla vakiopaikassamme. Ps. Minulla ei ole alkkareita päällä ;)"


20.12.2017 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Adinassa

Tehtävä:Tunnelmallista joulua. Mikä on paras laulu joulun odotukseen? Entä mitä lauluja kuuntelet juuri jouluna? Laulujen ei tarvitse olla joululauluja, mutta perustelut olisi mukava kuulla muutamalla sanalla valitsemiisi kappaleisiin.

Tuotos: Walking In The Air - on jäänyt pienestä pitäen mieleen lumiukko elokuvasta ja se on jotenkin vieläkin yksi minun lemppari joululauluista.


20.12.2017 Estevalmennus, valmensi Jannica

Joululeirin loppu alkoi häämöttää ja kokoonnuimme heti aamusta maneesille estevalmennuksen parissa. Emma ja Bobby saivat aloitella itsenäisellä alkuverkalla, joka kokeneelta parilta sujui paljon paremmin kuin muutamalta muulta. Muutaman puomitehtävän jälkeen siirryttiin suoraan mataliin verkkahyppyihin, jotka Bobby ylitti innostuneesti. Selkeästi moottori oli lähtenyt helpommin käyntiin, kuin kotioloissa Bobbyä valmentaneena. Matalat esteet ylittyivät hyvällä ilmavaralla metrin pompun omaavalla ruunalla ja seuraavaksi lähdettiin ottamaan tutustumishyppyjä vesimatolle. Se taisi olla Bobylle ryhmän tutuin, muut eivät juurikaan olleet erikoisesteitä hypänneet, joten tässä varmasti kuluisi hetkinen. Bobbyäkin sai ekalla kerralla vähän esteelle houkutella ääniavuin, mutta sitten kun ensimmäinen kerta sujui hyvin saivat muutkin tulla ruunan perässä suhteellisen lyhyin välein, jottei niitä jännittäisi liiaksi. Kaikki saatiin kuin saatiinkin esteen ylitse kunnialla, vaikka jonon viimeinen vetikin ensimmäisellä kerralla liinat kiinni kokonaan. Toisella kerralla sekin pääsi ohjasta auttamalla ylitse ja treenit pääsivät jatkumaan hieman korotetuin estein. Ihan maksimiin ei kuitenkaan vesimattoa tänään nostettu Bobbyllekaan, sillä sen verran este jännitti vielä, että sitä piti alaspäin katsoa hypyssä. Hyvin meni alkuosuus kuitenkin!

Seuraavaksi koko porukka sai kävellä hetkisen rankan kokemuksen jälkeen ja sitten lähdettiin omatoimisesti tekemään voltteja ja ympyröitä muiden erikoisesteiden ympärille maneesiin. Niiden hypyt otettaisiin kuitenkin turvallisuuden vuoksi yhdessä, koska mukana tunnilla oli kokemattomia erikoisesteiden hyppääjiä. Bobby alkoi edeltä hypätä esteitä ja toiset tulivat sopivan välimatkan päässä perässä. Nämä esteet eivät tuottaneet läheskään niin suuria ongelmia kuin vesimatto, joten koko ryhmä pääsi hyppäämään noin 80cm korkeudella loppuja erikoisesteistä. Lopputunnista otettiin tavallisilla esteillä jumppaa, innareita lähinnä. Ne olivatkin kaikille tuttuja ja viimeisiä suoran esteistä päästiin korottamaan maksimiin kaikille. Hyppääminen tuntui imeneen mehut sekä hevosista että ratsastajista, joten huolellisten loppuravien jälkeen, joissa hevoset saivat venyttää kevyellä tuntumalla kaulaa ja selkää lähdettiin koko porukka lähimaastoon kävelemään pieni lenkki.


23.12.2017 ERJ:n alaiset tarinakilpailut Adinassa

Tehtävä:Keep smiling! Jouluvalmistelut eivät nyt mene ollenkaan niin kuin olet kuvitellut, mikä menee niin pahasti pieleen, että et tiedä itkisitkö vai nauraisitko? (kerro lyhyesti tai piirrä kuva)

Tuotos: 1. Kysymys kuuluu ei mikä vain kuka. Meidän tilaamamme joulupukki taisi olla vahvasti juonu vähän terästettyä glögiä ja käyttäytyikin sen mukaisesti. Sieltä se vähän horjuen vaappui sisälle ja houhotteli menemään. Lapset hieman katselivat hämmentyneitä ja oli siinä äidillä selittämistä, että joulupukki taitaa olla vain hieman väsynyt matkanteosta. Emmehä nyt voineet pilata lasten joulua, joten lahjojen jako tapahtui ehkä vähän liiankin hilpeissä merkeissä ainakin pukin osalta. Siinä sitten sai vähän hoputella joulupukkia jatkamaan seuraavaan paikkaan, ettei homma riistäytyisi ihan lapasesta.


24.12.2017 Aattomaasto Adinassa, kirjoittanut Jannica

Jouluaaton kunniaksi lähdettiin klo 12 reippaalle maastoretkelle Adinan hulppeisiin vaaramaastoihin! Retkelle oli ilmoittautunut lisäkseni viisi rohkeaa joulumielellä ja varusteilla varustettua kulkijaa ja kohtalaisen pitkä letkamme katosi näköpiiristä kohti läheistä Ounasvaaran tunturia ja merkittyä vaelluspolkua, jonka lumen alta tarkkasilmäisenä oppaana seurasin punaisin viitoin opastettua tuttuakin tutumpaa kierrosta. Noin kolmituntinen vaelluksemme alkoi mukavassa kelissä ja tunnelma oli katossa. Reitit olivat erittäin hiljaisia ja ylhäällä pysähdyimme hetkeksi katselemaan jouluaattoon rauhoittunutta kaupunkia. Suunnattuamme hiekkatietä pitkin hetken matkaa ravissa joululaulujen raikaessa tottuneiden menopeliemme selässä siirryimme metsänsiimekseen, jossa reippaimmatkin hevoset malttoivat jo kävellä. Sänkipellolla oli lunta yli odotusten, mutta onnekseni myös porukan pienin, joka taisi olla oma ratsuni, pääsi kahlaamaan lumen läpi sangen helposti. Lähimetsän ahtaimmat kohdat ohitettuamme oli aika pyyhältää laukkaan, jota muutamat siivittivät vielä pukein. Onneksi koko porukka pysyi kuitenkin kyydissä ja suoran loppupäässä siirtyi suosiolla käyntiin pyynnöstä. Pakkasen hönkiessä niskaan oli mukava viilennellä hetki kävellen ja saavuimmekin melko pian kodalle, jossa riisuimme satulat ja sidoimme hevoset satulalaukuista matkanneilla riimuilla ja naruilla hoitopuomeihin, joissa roikkui heinäverkot niiden matkaevääksi. Juotettuamme ratsumme melassiveden keinoin huijaten oli aika siirtyä keskittymään omaan eväsretkeen.

Tulet oli ystävällisesti Christian jo laittanut alulle meitä varten ja kyllähän siinä kehtasi retken kulusta kertoa kahvipannun poristessa tikun nokassa ja toisella kädellä makkaraa paistaen samalla kun alkunälkään tuhottiin sämpylät. Kaikenlaista herkkua oli jo mukana porukalla ja kiireesti menivät suihin niin suolaiset kuin makeatkin ruoat nälkäisen retkikunnan jättäessä jälkeensä vain siistin roskapussin. Satuloituamme ratsumme nousimme jälleen kyytiin ja Christianin hävitessä näkyvistä maasturillaan nousimme vaaran toista puolta kohti kotia. Pimeän saapuessa tienoolle suuntasimme valaistulle ulkoilureitille, jossa oli lupa ratsastaa, kunhan varoi kävelemästä latujen päälle. Hiihtäjiä ei aaton kunniaksi näkynyt, mikä oli hyvä juttu, koska muutamat seurueesta eivät olleet hiihtäjiin tottuneet ja tämä oli asia, mistä en ollut huomannut mainita edes kutsussa. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.. saatoin huokaista väsyneen, mutta onnellisen seurueemme saapuessa Adinan tuttuun pihapiiriin. Hevoset hoidettiin lainakarsinoihin, joissa jo odottelikin heinäannokset. Saatuamme varusteet paikoilleen odotti vaelluslaisia notkuva joulupöytä sekä sauna ja allasosasto.


19.03.2018 KRJ:n alaiset tarinakilpailut Mörkövaarassa

Tehtävä:Juuri ennen suoritustasi tapaat pahimman vihollisesi, joka toivottaa sinulle epäonnea radalle. Mitä tuumit? Tuovatko sanat sinulle enemmän motivaatio onnistumiseen vai lannistutko niistä täysin?

Tuotos:Sieltä se pahanilmanlintu taas tuli, joka sattui juuri aina sopivasti olemaan samoissa kisoissa missä me oltiin. Närkästyksestä huolimatta en vastannut kyseisen henkilön v*ttuiluun vaan olin jo oppinut ottamaan asian toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ensinmäisillä kerroilla onnistui kyseinen henkilö häiritsemään jopa rataani ilkeillä sanoillaan, muttei enään. Me menisimme kentälle ja voittaisimme tuon irvailevan pahanilmanlinnun. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se siihen itse lankeaa sanonta piti tänään paikkaansa ja veimme tämän pystin häikäilemättä kiusaajamme nokan edestä.


20.07.2018 Päiväkirjamerkintä

Bobby oli ollut koko kesän kisatauolla ja niistä yhden kuukauden se oli viettänyt laitumella, joten ruuna näyttikin siltä. Sen maha oli pyöristynyt huomattavasti keväästä ja katsoinkin ruunaa toivoton ilme kasvoillani ja mietin, että mitenkäs tästä nyt päästäs syksyksi kisakuntoon. Ruuna olikin juuri palaillut laitumelta ja päätin, että nyt alkais se treenaaminen sitten ja kunnon kohotus niin Bobylla kuin minullakin. Olihan tuota omaankin kroppaan tarttunut muutama kilo, kun tullut matkusteltua ja syötyä vähän liiankin hyvin. Pari viikkoa olikin mennyt Italiassa ja yksi viikko Skotlannissa. Oli vähän Bobbyn päiväkirjan päivittäminenki jäänyt, kun meillä mitään kovin ihmeellistä ollut koko kesänä tapahtunut. Kevätki oli mennyt aika letkeissä tunnelmissa: näyttelyitä ja kisoja kierrelessä. Hyvinhä ruuna oli menestynyt näyttelyissä ja kisoissa keväällä ja talvella, mutta saa nähä mite meille nyt käy kun urakka täytyisi saaha alkuun ensiksikin. Sen turhia jorinoita mä nyt joudan lopettamaan kirjoituksen tältä erää: Bobby kaipaa huomiota.


31.07.2018 Päiväkirjamerkintä

Uudet tuulet puhalsi meillä päin ja niin myös Bobbyllekkin. Uusi paikkakunta, uusi talli ja uusi työpaikka. Lähettiinki aika lyhyel varoitusajalla Huttulasta, kun saatiin nopeasti tallipaikka Merrin Tallilta, joka oli noin 15km päästä uudesta asunnostani. Työpaikalle oli vain 4km, joten minusta tuntui että tämän onnekaampi en voisi olla. Merrin Tallia olin kerennyt käydä pikaseltaan katsastastamassa ennekuin sieltä tallipaikkaa hain ja mulla oli hyvä kutina, että isommalta tallilta voisi saada paremmin Bobbylle hoitajankin, joka ois mulle tärkeää. Työt vei kumminkin sen verran aikaa, että Bobby kovasti kaipaisi kumminkin viikolla kaveria, kun taas tällä hetkellä pikaseltaan kerkeän vain iltaisin tallilla käymään arki-iltoina.

Merrin Tallille illalla saavuttuani oli tallilla aikamoinen kuhina jo käynnissä ja ajattelin, että minun on turha edes yrittää etsiä tallin omistajaa käsiini. Avasinkin suosiolla whatsapin ja selasin sieltä viestistä ohjeet mitä tallinomistaja Heidi oli minulle antanut. Koska ilma oli kovin kuuma otin Bobbyn trailerista pois ja pyysin kaveriani pitämään sitä sen aikaa, kun kävin tsekkaamassa missä Bobbyn tuleva karsina olisi. Löysinkin Bobbylle suunatun karsinan helposti, koska karsinanoveen oli ja paineltu sen nimikirjaimet. Myös varusteiden säilytys paikka löytyi, mutta se ei ihan riittänyt kaikille kimpsuille. Päätin ottaa asiasta selvää myöhemmin, että mihin voisin loput tavarat änkeä, mutta sen aikaa ne saisi odotella autossa. Seuraavan olisikin aika tarjoilla ruunalle iltaruoka ja viedä se uuteen kotiinsa. Bobby vilkuilikin pihalla kiinnostuneena ympärillensä ja näytti hyväksyvän paikan. Kaverini luovuttikin Bobbyn hoiviini ja auttoi minua kantamaan Bobbyn tavaroita samalla kohti tallia. Neuvoinkin missä varustehuone ja oli itse taluttelin Bobbyn karsinaan, jossa ruoka jo odottelikin sitä. Ei jääny Bobbylla aikaa miettiä missä oltiin tai mitään, kun se ekana näki ruuan kun karsinaan saavuttiin. Se sinkosikin samantien ruokakupille, kun sen irrotin päitsistä.

Autoin kaveriani vielä purkamaan tärkeimmät tavarat ja loput saisivat olla autossani sen aikaa kunnes tietäisin mihin lopun krääsän voin nakata. Ennenkuin lähdimme palauttamaan traileria takaisin niin seisoskelimme hetken karsinan ovella Bobbyn seurana. Se näytti viihtyvän karsinassaan ja ei ollut moksiskaan paikan vaihdosta. Tallissa olikin jo monta muutakin hevosta seurana ja viereisen karsinan hevosen kanssa se haistelikin jo toisiaan. Aika valitettavasti riensi ja meidän piti kaverin kanssa lähtä trailerin palautukseen, joten hyvästelin vielä Bobbyn ja toivotin sille hyvät yöt. Autoon noustuani katsoin vielä kohti tallia ja ajattelin, että täällä me viihdymme, vaikka haikeakin olo oli Huttula jättää ja muutos on aina pelottava uusi asia.


30.07.2018 Maastoilua Loitsulassa, kirjoitti VRL-14586

Hauskan värinen Bobby ja ratsastajansa Emma Kiiskinen taittoivat matkaa lähellä jonon peränpitäjää. Rauhallisen mutta innokkaan oloinen eestinhevosruuna liikkui varmajalkaisesti, välillä koettaen napata suuhunsa vähän matkaevästä tienposkesta. Harmiojärvessä kahlailun kaksikko otti tosissaan, Bobby porski menemään vähän syvemmälläkin. Metsäpolulla Bobby liikkui rauhallisesti ja varmoin, tarkoin asetelluin askelin kompuroimatta kertaakaan. Se oli innoissan matkan varrelle osuneista shetlanninponeista, jotka riehuivat tarhassaan. Maastoporukan saavuttua Metsälammin tilalle lähtivät Emma ja Bobby kokeilemaan laidunlaukkaa, josta Bobby innostui kovasti! Se meinasi hiukan kuumua, mutta pysyi kuitenkin hyvin räpylässä. Matkan jatkuttua hiekkatielle osui reitille vielä Mötkylä-nauta, joka laidunsi omassa aitauksessaan tien vierustalla. Bobbyä ei suuri eläin hetkauttanut, liekkö poni edes huomannut sitä. Loppureissusta Emma uskalsi jo antaa ponilleen pitempää ohjaa, sillä se kulki jonossa siivosti tajuttuaan, ettei välipaloja tällä reissulla sallita!


30.09.2018 Yömaasto Orange Wood Ranchilla

1. Mitä odotat eniten retkeltä? Pimeässä taivallusta, nuotion kaakaonokipannua vai ehkä kummitustarinoita?
- Olen aina rakastanut kummitustarinoita, yömaastoja ja sitä fiilistä mikä siellä on. Vaikken usko yliluonnoliseen niin joku siinä fiiliksessä saa niskakarvat pystyyn. Eli odotan innolla koko reissua kokonaisuudessaan.

2. Hevosesi yleinen mieliala retkelle lähtiessä ja sen aikana on millainen?
- Bobby oli vähän hämmentynyt, että mites sitä tähän aikaa lähtää ulkoilemaan mutta oli oikein pirteä oma itsensä. Reissun aikana Bobby oli oma varma itsensä, eikä pimeys tehnyt kepposia sen mielessä.

3. Unohdit ottaa jotain mukaan. Mitä se oli?
- Heijastimet unohtui reissulta mukaan, joka on hyvin tärkeä varuste. Onneksi joukossa oli monia muita heijastimilla varustettua ratsukkoa niin tarvinnut siitäkään ressaa.

4. Vastaa rehellisesti: pelottiko retken aikana kertaakaan - metsä osaa olla aika synkkä? Entä hevostasi? - Niinkuin sanoin en usko yliluonnolisiin juttuihin, enkä yleensä vähästä säikähdä mutta kyllä sitä niskakarvat vähän pystyssä oltiin ku mielikuvitus alko laukkaamaan.

5. Mikä reissun päältä jäi parhaiten mieleen?
- Ehdottomasti kaikki legendaariset kummitustarinat ja jopa muutama uudempikin sellainen.