takaisin hevoslistaukseen

Perustiedot Koulutustaso
budjonnyinhevonen, tammakenttäpainoitus
163cm, ruunikkoko. va B, re. 125cm, me. 120cm (CIC3)
s. 02.07.2011 RU, 15-vuotiassiitoskäytössä
VH17-039-0025
Omistajatiedot Saavutukset
om. VRL-04374, Priton Budyonnys43 KERJ- sijoitusta
kasv. Toma Kozlov, RUFirst Champion - KERJ-I

© John Harwood (CC BY 2.0)

Luonnekuvaus

Skazka on teräksinen tamma, joka ei anna kenenkään tai minkään pompotella itseään, ellei siihen itse anna lupaa. Kunhan huijasin. Skazka tutummin Aza ei ole ollenkaan niin pahatyttö mitä se antaa itsestään olettaa. Vaikka tamma onkin aluksi kova, on se kovan kuorensa alla oikein herkkä mammanmussukka, joka osaa olla halutessaan hyvinkin miellyttämisenhaluinen ja oikein mukava kumppani. Aza voi vaikuttaa alkuun hyvin happamalta ja uhkaillakin vieraita ihmisiä, mutta ketään se ei ikinä ole vahingoittanut. Tarhassakin tamma käyskentelee yleensä yksinään, eikä välitä muista hevosista laisinkaan.

Hoitaessa Aza on pääosin kiltti ja kultainen, mutta osaa myös kääriytyä tarvittaessa kovan kuorensa alle ja esittää kovista. Tamman kanssa työskennellessä hoitajan olisi hyvä olla lempeä ja näyttää Azalle, että tähän voi luottaa. Silloin Aza näyttää herkkyytensä ja se on jopa hellyydenkipeä. Kovakouraisten ja äänekkäiden kaksijalkaisten kanssa Aza ei kovin hyvin tule toimeen ja alkaakin hyvin pian kovistelemaan kyseisenlaisia ihmisiä. Kaikeista parhaiten hoitotoimenpiteet onnistuvatkin tutun ja turvallisen hoitajan kanssa.

Ratsastaessa Aza on miellyttämisenhaluinen ja herkkä, ja vaatiikin ratsastajan joka osaa käyttää apuja herkälle hevoselle sopivalla tavalla. Kun tamman ja ratsastajan kemiat kohtaavat, on Aza myös osaava ja kaikkensa antava kilpahevonen. Se pärjää hyvin kouluradoilla ja esittelee mielellään lennokkaita liikkeitään ja osaamistaan, mutta esteillä siitä kuoriutuu rämäpää. Se kiitää isompiakin esteitä kohti pelottomasti ruohikko ja hiekka perässä pöllyten. Maastoesteillä rämpäisyys senkuin jatkuu ja ratsastajan tehtävä on pitää tamma tiukasti kurissa ettei vahinkoja sattuisi. Oikean vauhdin löydettyä on tamma loistava kenttäpeli korkeimpiinkin luokkiin.

Kisapaikoilla tamma on aluksi hyvinkin hermokimppu, kaikki se vilske ja hälinä saa tamman hulluksi jos sille ei keksi mitään muuta ajateltavaa. Alkuveryttelyissä onneksi Aza alkaa rentoutumaan ja keskittymään olennaiseen, sekä unohtamaan muun maailman metelin. © Minja.E

Sukutaulu

i. Skittle
ii. Strannyi Ptitsa iii. Strannyi Putnik
iie. Tatjana
ie. Madara iei. Arm Tabor
iee. Mandara
e. Sally Vierge
ei. Double Steps eii. Double Jumper
eie. Quuen Frederika
ee. Sandra Vierge eei. Wavepetre
eee. Sahara Vierge

i. Skittle oli rautahermoinen 164cm korkea ruunikko budjonnyinhevosori Venäjältä. Ori oli menestynyt esteratsu, jolta löytyi paljon tahtoa ja lujuutta. Omistajansa sanoin Skittle oli juuri sen takia niin loistava ratsuna, että kumppanina. Hevosen kanssa kuitenkin meni hermot monesti päivän aikana, sillä ori ei osannut luovuttaa ja jos se jotain tahtoi, se tavoitteli sitä viimeiseen asti. Skittle oli taitava ei vain esteillä, vaan myös kouluratsastuksen parissa. Potentiaalia sillä olisi ollut vaikka mihin, mutta omistajansa päätti panostaa enemmän esteisiin. Ori kilpaili lähinnä Venäjällä, mutta hyppäsi muutamaan otteeseen myös muualla Itä-Euroopassa. Skittle oli haluttu ori jalostuksessa ja siltä löytyykin hienot 23 varsaa ympäri Euroopan. Varsoilleen ori periytti lujaa tahtoaan ja rautaisia hermojaan. Skittle kuoli valitettavassa onnettomuudessa 21-vuotiaana.

ii. Strannyi Ptitsa oli 163cm korkea ruunikko budjonnyinhevosori, joka kilpaili lähinnä esteiden parissa. Ori myytiin jo nuorena omistajalleen, joka omisti hevosen sen kuolemaan asti. Hevonen oli luonteeltaan rohkea ja se luotti omistajaansa täydellisesti. Ori olisi hypännyt vaikka rotkoon, jos omistaja olisi niin siltä pyytänyt. Strannyi Ptitsan kilpailu-ura oli lyhyt, mutta menestyksekäs. Hevonen kilpaili Venäjällä ja sai suuren suosionosoitukset uransa loppuvaiheilla, minne ikinä menikään. Uran jälkeen ori olikin haluttu ori jalostukseen ja siltä löytyykin hieman yli 30 jälkeläistä. Niistä jokainen on perinyt isänsä komean ulkonäön ja rohkeuden. Strannyi Ptitsa kuoli vanhuuteen hieman ennen kuin olisi täyttänyt 28 vuotta.

ie. Madara oli kaunis 164cm korkea tummanrautias budjonnyinhevostamma. Madara oli monen lempihevonen tallilla, sillä se oli lempeä ja oli aina vailla hellyyttä. Sen kanssa pystyi viettämään vaikka koko päivän vain istuskelemassa laitumella. Tamma oli helppohoitoinen ja siltä löytyi potentiaalia vaikka mihin. Hevonen oli parhaimmillaan esteiden parissa, mutta siltä löytyi intoa ja taitoa myös koulukiemuroihin. Tamma kiersi monissa näyttelyissä ja keräsi katseita kauniin ulkomuotonsa johdosta. Madara olisi ollut haluttu emätamma, mutta sitä käytettiin siitokseen harkiten. Tammalta löytyy kolme jälkeläistä, joista jokainen on perinyt emänsä kauniin ulkonäön. Madara kuoli valitettavaan ähkyyn vain 19-vuotiaana.

e. Sally Vierge oli 163cm korkea rautias budjonnyinhevostamma Venäjältä. Sally kilpaili kenttäratsastuksessa ja menestyi siinä oikein kiitettävästi. Tamma oli kuitenkin epävarma, jos ratsastaja selässä epäröi, jolloin suorituksesta ei tullut yhtään mitään. Hevonen imi kaiken itseensä, joten jos ratsastaja luotti itseensä ja hevoseen ja oli innokas, niin teki myös Sally. Luonteeltaan tamma oli lempeä, mutta voimakastahtoinen ja jos se halusi jotain, se myös tavoitteli sitä niin kauan, että joko sai sen tai kukaan ei enää välittänyt. Sallylta löytyy viisi hienoa varsaa, joille tamma periytti voimakastahtoisuuttaan ja taitojaan. Sally Vierge lopetettiin selkävamman takia 23-vuotiaana.

ei. Double Steps oli 162cm korkea budjonnyinhevosori. Tästä rautiaasta orista tiedetään vain hyvin vähän, sillä se tuli kyseenalaisista oloista ja eli tämän jälkeen vain muutaman vuoden. Hevosta oli ilmeisesti pahoinpidelty edellisessä kodissa ja kun se tuli pelastajansa tallille, se näytti aivan hirveältä. Orista kuitenkin kuntoutettiin oikein menevä ratsu ja kaikki tuntui olevan hyvin. Muutaman vuoden päästä ori kuitenkin lopetti syömisen ja kuihtui olemattomiin, ennen kuin omistajansa luovutti ja päätti, että hevonen lopetetaan. Ennen tätä orilla oli teetetty kaksi varsaa, joista molemmista kasvoi oikein terveet hevoset.

ee. Sandra Vierge oli vaaleanrautias 165cm korkea budjonnyinhevostamma. Tamma tuli hieman tuntemattomammasta suvusta, mutta estetaidot sillä on kohdillaan. Sandra kilpaili lähinnä vain kotimaassaan Venäjällä ja kahmi sijoituksia parhaimpina vuosinaan. Ei hevonen huono koulussakaan ollut, mutta sillä päätettiin jostain syystä keskittyä vain esteisiin. Luonteeltaan tamma oli pitkäjänteisesti työskentelevä ja sillä oli kaunis ja lennokas hyppytyyli. Sandran ehkä hieman diivamainen luonne teki tammasta hankalahkon, mutta se ei sen omistajaa hetkauttanut. Sandra jäti jälkeensä monia hienoja varsoja, joista jokainen on päässyt kilpailemaan este- tai jopa kenttäratsastuksessa. © Dimma

  • Jälkeläiset
  • Kilpailumenestys
  • Päiväkirja
  • Syntynyt Varsa Isä Omistaja
    03.01.2018 o. Priton Zorro Zolotoi Vek Zemniak Stud
    06.01.2018 t. Priton Skarabei Dragomir Priton Budyonnys
    07.03.2018 o. Priton Kozmik Kazakus Priton Budyonnys
    04.01.2021 t. Priton Skzarina Nicodemus Priton Budyonnys
  • KERJ - 43 sijoitusta, 2 Cup-sijoitusta
    31.03.2018 Mörkövaara (KERJ-CUP), CIC3 4/32
    28.03.2018 Priton Budyonnys, CIC3 3/12
    26.03.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/12
    22.03.2018 Priton Budyonnys, CIC3 3/12
    18.03.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/12
    16.03.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/12
    01.03.2018 Priton Budyonnys, CIC3 3/12
    28.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 3/12
    26.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 3/12
    24.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/12
    23.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/12
    30.06.2017 KK Bailador (KERJ-CUP), CIC3 2/51
    05.05.2017 Brotherhood, CIC3 2/5
    02.05.2017 Brotherhood, CIC3 2/5
    29.04.2017 Brotherhood, CIC3 2/29
    25.04.2017 Brotherhood, CIC3 3/29
    10.04.2017 Brotherhood, CIC3 2/29
    03.04.2017 Brotherhood, CIC3 5/29
    24.03.2017 Brotherhood, CIC3 3/29
    21.03.2017 Brotherhood, CIC3 1/29
    14.03.2017 Brotherhood, CIC3 2/34
    16.04.2017 Priton Budyonnys, CIC3 1/32
    
    22.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 1/12
    19.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/28
    17.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 3/28
    16.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 5/28
    15.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 2/28
    05.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 5/28
    02.02.2018 Priton Budyonnys, CIC3 4/28
    10.05.2017 Brotherhood, CIC3 1/5
    07.05.2017 Brotherhood, CIC3 2/5
    29.12.2017 Moana part breds, CIC3 2/13
    05.01.2018 Mörkövaara, CIC3 1/34
    14.04.2017 Priton Budyonnys, CIC3 4/32
    07.04.2017 Priton Budyonnys, CIC3 3/32
    03.04.2017 Priton Budyonnys, CIC3 4/32
    27.03.2017 Priton Budyonnys, CIC3 1/32
    21.03.2017 Priton Budyonnys, CIC3 2/32
    10.03.2017 Priton Budyonnys, CIC3 2/23
    06.03.2017 Priton Budyonnys, CIC3 4/23
    01.02.2017 Priton Budyonnys, CIC3 3/23
    28.01.2017 Priton Budyonnys, CIC3 4/23
    24.01.2017 Priton Budyonnys, CIC3 2/23
    
  • 29.01.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Oresama

    Kun hevonen on sellainen reaktiivinen kuin Aza ja hoitaja reumasärkyinen niin kuin minä, kyselee yllättävän moni huolestuneena, että eikö Azan kanssa ole vaarallista. Äiti kyselee sitä melkein päivittäin puhelimessa. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei kenenkään tarvitse olla huolissaan minusta tai hevosesta, koska itse asiassa sovimme hyvin yhteen. Esimerkiksi tänään oli sellainen tilanne, joka olisi jonkun muun hoitohevonen-hoitaja -yhdistelmän kanssa voinut päättyä vapaana auton alle ryntäävään hevoseen, mutta minun ja Azan ei käynyt kuinkaan. Aza oli juuri tulossa treeneistä. Sen ratsastaja oli ojentanut minulle ohjat ja talutin tammaa pois jättäen seuraavan hevosen kentälle. Aza on aina treenin päälle hirveän vireä ja yleensä vähän hermoilee ja hypähtelee talutettaessa, vaikka muuten onkin tosi kiltti. Minä taas en pysty pitämään kovasti kiinni ohjista, joten minun on hellästi suostuteltava hevonen mukaani, kun en pysty kovasti käskemäänkään. Tälle hevoselle se sopii hyvin: Aza tykkää pehmeistä otteista, vaikka joku muu hevonen saisikin samanlaisesta käsittelystä vain lisää pontta riehua. Tänään oli kuitenkin tuulinen päivä. Tallin sivuovi natisi tuulessa, vaikka se oli tuettu tukevasti koukulla seinään, jotta se pysysi auki. Aza ei siitä piitannut, tuli vain pientä sivuaskellusta perässäni häntä pystyssä. Ykskaks ovea pitelevän koukun kiinnitys petti ja ovi paukahti kiinni. Ääni oli niin kova, että säikähdin itsekin - ja Aza pelästyi kovasti. Tamma juoksi jonkinlaista pohkeenväistö-rapukävelyä karkuun sivuttain, ja minä odotin, että se nyppää itsensä vapaaksi heiveröisestä otteestani. Se pysähtyi kuitenkin taakseni niin, että olin sen ja oven välissä. Siinä se vapisi paikallaan niin kauakan minusta ja ovesta, kun ohja antoi myöten, mutta sen kauemmas se ei edes yrittänyt karkuun. Olin niin iloinen ja ylpeä sen käytöksen takia, että halasin ja hyvittelin sitä niin kauan, kuin ehdin, ja syötin sille karsinassa vielä herkkujakin. Harmi ettei kukaan nähnyt. Azan käytöshän todistaa, että hevonen ymmärtää ihmisenkin kivut ja säryt ja ihan hyvää hyvyyttään muistaa varoa, ettei kaksijalkaiseen kaveriin satu.

    21.03.2018 KERJ:n alaiset tarinakilpailut Mörkövaarassa, tasolla CIC3 1/1

    Tehtävä: Johdat luokkaasi koulu- ja maastokokeen jälkeen, ja jäljellä on enää estekoe. Kuinka viimeinen suoritus onnistuu? Pidätkö pääsi kylmänä ja ratsastat hevosesi kanssa voittoon vai leviääkö pääsi paineista ja epäonnistutte?

    Hoin ennen suoritustani kokoajan, että rentoudu, hengittele ja hyvin se menee. Kumminkaan sanat eivät meinaneet tepsiä ja olin hyvin jännitinyt vielä kun radalle pääsimme. Tämä oli eka kertamme Azzan kanssa ku olimme päässeet näin pitkälle, enkä tahtonut hermostuneisuuteni haitata sitä. Ensinmäinen esteemme oli hyvin huono suoritus, muttei onneksi pudotus. Jotenkin kumminkin seuraavan esteen kohdalla rentouduin jo hieman, koska jos Azza pystyi pitämään pään kylmänä niin minäkin pystyisin. Loppu ratamme menikin hyvin, vaikkei hiponutkaan parhaita suorituksiamme.

    05.06.2019 Kenttävalmennus, valmensi Jannica

    Vauhdikkaan Azan kanssa aloittelimme verryttelyllä läheisellä pellolla, jossa sait alkuun tehdä isoja ympyröitä ravissa kevennellen ja hypätä muutamia matalia tukkeja verryttelyesteinä. Aza tuntui vauhdikkaalta, mutta sait sen hyvin kontrolliin jo alkutunnista ja tamma selkeästi kuunteli vauhdista huolimatta pienimpiäkin apuja ja keskittyi työntekoon ja ratsastajan kuuntelemiseen. Olit mukavasti mukana hypyissä, mutta et lähtenyt liian aikaisin ponnistukseen tai antanut tammalle liikaa siimaa ajatella ylimääräisiä, jolloin suorittaminen oli alusta alkaen hyvin harmoonista ja rentoa. Motivaatiota tuntui riittävän molemmilla ja siirryimme melko pian maastoesteille, joista ensimmäisinä reipas tamma ylitti hyvällä rytmillä muutamia matalimpia alkuun päästäksemme. Vierailu maastoesteradalla oli Azalle kevään ensimmäinen, joten päätimme tänään vielä ottaa melko rauhallisesti ja lähinnä totutella muutamiin uusiin esteisiin, joita oli talkoissa rakennettu viikko takaperin. Sait tulla samat tehtävät vielä uudelleen ja kehoitin pitämään näissä pikkutehtävissäkin rytmin tasaisempana, jotta teidän olisi helpompaa siirtyä isommille esteille pian.

    Välikäyntien jälkeen tultiin hieman isompia esteitä, joista radalta löytyi mökki, tynnyrinpuolikas sekä kolmen risuesteen sarja. Hypyt näille tamman tasoon nähden matalille esteille sujuivat hienosti, eikä se katsellut uusittujakaan esteitä laisinkaan. Myös oma ratsastuksesi esteille oli erittäin napakkaa sopivalla tavalla, eikä antanut tammalle edes mahdollisuutta miettiä mennäänkö yli vaiko ei. Nostimme näitä tutuksi käyneitä esteitä metrin tasolle ja niiden perään saitte tulla hieman matalemmat maahaudan ja vesiesteen, joka sijaitsi tukkina vedestä nousemisen yhteydessä. Hauta osuus tuttujen esteiden jälkeen sujui hyvin, samoin vesieste. Näiden jälkeen jatkettiin noin viisi laukka-askelta autonrenkaista tehdylle esteelle, joka olikin vanha tuttu ja meni hyvin teiltä. Lopuksi tultiin vielä tämä sama pieni rata, josta autonrengas-estettä korotettiin vielä metrikahteenkymmeneen, joka maksimikorkeudesta huolimatta sujui kylmän viileästi, vaikka alastulo esteeltä olisi saanut olla hieman tasapainoisempi. Kokonaisuutena suoritus oli kuitenkin erittäin hyvä ja saitte lähteä vielä tekemään pienelle maastolenkille itsenäistä loppuverryttelyä rennossa ravissa ja pitkät loppukäynnit siihen perään.