Sukutaulu

i. Rubets oli 164cm korkea budjonnyinhevosori Venäjältä, jonka komeata rautiasta väriä kehuttiin vähän väliä. Rubets oli muutenkin varustettu komealla ulkonäöllä, eikä siltä taitoakaan puuttunut. Ori oli koulupainoitteinen ja erityisen tunnettu ja haluttu Venäjällä. Ori kilpaili lähinnä Itä-Euroopan maissa. Rubetsin kuvailtiin olevan lempeä, mutta orimainen hevonen, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Ori ei tehnyt pahaa kenellekään ja rakasti haleja, mutta ratsailla se oli temperamenttinen ja tulinen. Kun hevosesta kitki ylimääräisen energian ja orin sai toimimaan kunnolla, se eteni kuin unelma miellyttävine askellajeineen. Koska Rubets oli haluttu jalostusori, siltä löytyy hurjat 134 jälkeläistä ympäri Euroopan. Hevonen vietti mukavia eläkepäiviä, kunnes kuoli suolikiertymään 24 vuoden iässä.

ii. V Prošlom oli tulinen ja taitava tummanrautias budjonnyinhevosori. Tämä Venäjältä kotoisin oleva 165cm korkea ori oli hieman liian energinen ja temperamenttinen kilpailukentille, mutta vietti mukavaa rennompaa elämää nuoren naisen hoivissa. Kyseinen nainen rakasti haasteita ja V Prošlom oli hänelle juuri täydellinen hevonen sen kierrettyä monet kodit, jotka eivät sopinutkaan orille sen luonteen takia. V Prošlom ei antanut mitään ilmaiseksi ja se osasi olla haastava. Hevonen oli komea ja taitava, mutta kilpailukentille sen kanssa päästiin vain muutaman kerran. Vaikka ori olikin vaikealuonteinen, sillä teetettiin kaksi hienoa varsaa, jotka onneksi ovat isoksi osaksi perineet emiensä luonteenpiirteet. V Prošlom kuoli vanhuuteen 29 vuoden iässä.

ie. Rakuška oli herttainen, läheisyyttä rakastava venäläinen budjonnyinhevostamma. Rakuška oli 163cm korkea vaaleanrautias tamma, jolla kilpailtiin lähinnä kouluratsastuksen parissa. Sillä kuitenkin päästiin kokeilemaan muutaman kenttäratsastuskilpailut, mutta hurjaa menestystä ei niistä tullut. Parhaimmillaan tamma oli koulun parissa ja se rakasti työskennellä. Tamma oli eteenpäinpyrkivä ja reipas, jonka kanssa ei paljoa tarvinnut tehdä töitä, jotta sen sai menemään nätisti. Rakuška teki kaikki annetut tehtävät kunnolla loppuun asti ja oli oikea luottohevonen. Jälkeläisiä tammalta löytyy viisi kappaletta, joista kaikki ovat menestyneitä kouluratsuja ympäri Euroopan. Rakuška valitettavasti kuoli auto-onnettomuudessa 22-vuotiaana.

e. Lyubitel X oli oikea luottohevonen, johon pystyi luottamaan missä tilanteessa tahansa. Tämä punarautias, 164cm korkea budjonnyinhevostamma Venäjältä kilpaili kenttäratsastuksessa ympäri Euroopan. Kilpailu ei kuitenkaan ollut niin tavoitteellista, kuin yleisö olisi ehkä toivonut. Tammalla oli paljon potentiaalia ja taitoa, mutta sen omistajan terveysongelmien takia kilpaileminen jäi vähemmälle. Lyubitel X oli kaunis ja lempeä hevonen, kuitenkin juuri sopivasti tammamainen. Hevonen työskenteli tavoitteellisesti ja sitä ei tarvinnut kahdesti käskeä tekemään mitään. Lyubitelilla on 4 jälkeläistä, joista kaikki kilpailevat joko kenttä- tai kouluratsastuksessa. Lyubitel X kuoli vanhuuteen 29-vuotiaana, mikä oli suuri menetys omistajaperheelle.

ei. Zagovor oli herttainen pusuttelija Venäjältä. Tämä punarautias, 164cm korkea budjonnyinhevosori rakasti läheisyyttä ja otti ilon irti aivan kaikesta. Mikään ei voinut pahoittaa Zagovorin mieltä ja se työskenteli innokkaasti. Ori oli kenttäpainotteinen ja sillä oli paljon näyttelymenestystä takana, ennen kuin hevonen kuoli ähkyyn 21-vuotiaana. Zagovor oli mukava, oikeastaan kaikkien hevonen, ja se rakasti työskentelyä. Erityisesti ori rakasti maastoesteitä ja pitkiä maastoreissuja laukkapätkillä. Zagovor todella osasi nauttia elämästään ja se asui samassa kodissa koko elämänsä ajan. Ori oli suuri menetys omistajaperheelle sen lähdettyä vihreämmille niityille, mutta jälkeensä se jätti yhdeksän hienoa varsaa.

ee. Pupsik X oli rauhallinen, mutta reipas rautias kouluratsu Venäjältä. Tamma oli 163cm korkea budjonnyinhevonen, jota ei oltu ulkonäöllä pilattu. Hevonen niitti menestystä niin näyttelyissä, kuin koulukentillä ja se oli erittäin tunnettu Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Pupsik X sopi kaikenlaisille alan harrastajille ja sillä oli paljon pelisilmää, milloin sai villiintyä hieman enemmän ja milloin piti pysyä rauhallisena. Tamma jaksoi työskennellä vaikka kuinka paljon kerralla tahansa ja se rakasti kouluratsastuksen haasteita ja pitkiä rentoja maastoretkiä. Jälkeläisiä hevoselta löytyy kolme kappaletta. Pupsik X menehtyi lopulta ähkyyn 20-vuotiaana. © Dimma

• Jälkeläiset
• Kilpailumenestys
• Päiväkirja

• Syntynyt	Varsa	Isä	Omistaja
  12.01.2017	o. Priton Samogon	Stihotvorenije SYn	Priton Budyonnys
  16.02.2017	t. Priton Mistika	Fantóm	Priton Budyonnys
  04.03.2017	o. Priton Keremet	Krovožadnost	Domenica Estate
  26.01.2018	t. Priton Maruska	Stihotvorenije Syn	Zemniak Stud

• KRJ - 40 sijoitusta, 0 Cup-sijoitusta

  20.03.2017 Kelokorpi, vaativa B 7/50 19.03.2017 Kelokorpi, vaativa B 4/50 18.03.2017 Kelokorpi, vaativa B 7/50 18.03.2017 Teilikorpi,vaativa B 4/50 18.03.2017 Teilikorpi,vaativa B 1/50 17.03.2017 Kelokorpi, vaativa B 7/50 16.03.2017 Teilikorpi, vaativa B 1/50 15.03.2017 Teilikorpi, vaativa B 5/50 15.03.2017 Kelokorpi, vaativa B 1/50 12.03.2017 Teilikorpi, vaativa B 1/50 09.03.2017 Teilikorpi, vaativa B 2/50 03.03.2017 Daelwyn, helppo A 5/40 03.03.2017 Silverlode, vaativa B 4/50 01.03.2017 Fiktio, vaativa B 2/40 28.02.2017 Ventos, vaativa B 4/40 26.02.2017 Teilikorpi, vaativa B 4/50 25.02.2017 Teilikorpi, vaativa B 4/50 25.02.2017 Romilly, vaativa B 6/40 24.02.2017 Kievarinkuja, vaativa B 3/30 22.02.2017 Ventos, vaativa B 3/40

  19.02.2017 Teilikorpi, helppo A 4/50 19.02.2017 Teilikorpi, helppo A 2/50 18.02.2017 Hirvitammi, vaativa B 5/30 17.02.2017 Teilikorpi, helppo A 6/50 17.02.2017 Faodail Stud, helppo A 2/60 17.02.2017 Hengenvaara, helppo A 8/100 16.02.2017 Hengenvaara, helppo A 6/100 15.02.2017 Hengenvaara, helppo A 7/100 14.02.2017 Hengenvaara, helppo A 6/100 16.02.2017 Ventos, vaativa B 3/40 16.02.2017 Teilikorpi, vaativa B 5/50 12.02.2017 Hengenvaara, helppo A 6/100 11.02.2017 Ventos, vaativa B 5/40 10.02.2017 Kievarinkuja, vaativa B 4/50 10.02.2017 Faodail Stud, helppo A 6/60 09.02.2017 Priton Budyonnys, vaativa B 3/40 07.02.2017 Priton Budyonnys, vaativa B 3/40 05.02.2017 Priton Budyonnys, vaativa B 2/40 03.02.2017 Priton Budyonnys, vaativa B 4/40 02.02.2017 Priton Budyonnys, vaativa B 3/40

• 20.10.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Oresama

  Olihan se pieni järkytys ensialkuun. Mennä nyt vieraaseen maahan oikeastaan ihan yksin, ja aikomuksena palata kotiin sitten joskus. Sitten tallilla ensimmäisenä on vastassa Missin kaltainen hevonen ja käsky kuurata se oitis. Miettikää, miltä Missi minun silmissäni näytti, kun olen nähnyt vain lämminverisiä ravihevosia, joista kovin moni ei ole edes saavuttanut mitään! Tartuin kuitenkin toimeen, tai siis riimunaruun, jolla sidoin Missin kiinni. Vaikka olimme hevosen kanssa ihan vieraita toisillemme, tamma uskalsi pitää päänsä rennosti alhaalla. Kun harjasin sen pronssikarvalta viimeisiä pölyjä, se oli torkahtanut. Minun oli pukittava se hellästi hereille, jotta sain sille suitset päähän ja satulan selkään. Missi oli selvästi hillityn iloinen päästessään ulos. Sen korvat olivat rennosti pystyssä, mutta sen silmät olivat vieläkin vähän uneliaat äskeisten päiväunien jälkeen. Se oli kaunis hevonen auringossa, ja mietin, miltä se näyttäisi täydellisessä kisatällingissä. Jos sen harja laitettaisiin sykeröille, se varmasti saisi tamman näyttämään erityisen ryhdikkäältä. Kentällä oli ratsastaja vastassa Missiä. Ojensin Missin ohjat hänelle. Näin, kuinka Missi tervehti tuttua ihmistä nuuhkaisemalla hänen hihaansa. Ratsastaja sanoi minulle jotain, mutta ainoastaan venäjän alkeiskurssin käyneenä pystyin vain olettamaan, että se oli kiitos.

  Jäin hetkeksi katselemaan Missin menoa kentällä. Tamma liikkui laiskasti ja tahmeasti, mutta sen ratsastaja oli koko ajan sen kimpussa kuin kärpänen. Missi oli ilmeisesti kuin muovailuvaha: kun sitä venytti, vanutti ja lämmitti tarpeeksi, se alkoi joustaa. Hetken kuluttua tamma alkoikin hypähdellä eteenpäin kevein askelin, ja minä lähdin katsomaan, mitä seuraavaksi tekisin.

  10.11.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Oresama

  Olen asunut Venäjällä nyt jo jonkin aikaa. Vaikka olen ehtinyt vähän kiertelemään joka puolella, lähinnä ihan supersiisteillä kilpatalleilla, on suurimman osan ajastani vienyt Missi ja muut tilan hevoset, sekä kielen opettelu. Onneksi Missi sentään puhuu myös suomea, tai ainakin kuuntelee sitä sujuvasti. Yleensä aamupäivästäni on varattu viisitoista minuuttia siihen, että laitan Missin kuntoon ja vien sen kentälle, ja ratsastuksen jälkeen hoidan sen taas. Siinä välissä on aikaa vielä monelle muulle hevoselle, joilla ratsastajat treenaavat. Sellaista se on täällä suuressa maailmassa: vähän erilaista kuin pienillä ravitalleilla.

  Parasta kuitenkin on silloin, kun Missillä on vapaapäivä. En toki näe sitä silloin aamupäivällä ollenkaan, mutta illalla ihan viimeiseksi harjaan sen ihan kunnolla ja rasvaan kaviotkin. Missistä onkin tullut ensimmäinen ystäväni täällä. Enää edes Missin korkealuokkaisuus ei ole minulle ongelma. Onhan se menestynyt kilparatsu ja kahden hienon varsan emä (tapasin sen varsan Mistikan jokin aika sitten) ja kauniimpi kuin aurinko, mutta nyt kun tunnen sen, tiedän ettei mikään näistä asioista olekaan siinä kaikkein mahtavinta. Miksei kukaan ikinä mainosta sitä, miten kiltti ja ystävällinen Missi on? Herranjestas, emme ole hirveän kauaa tunteneet sen kanssa, ja silti se hörähtää minulle kuin olisin sen lempi-ihminen koko maapallolla. Tiedän, että se tekee niin melkein kaikille, mutta silti. Ainahan se on kivaa, kun hevonen ilahtuu sinut nähdessäsi.

  16.01.2017 Päiväkirjamerkinä, kirjoittanut Oresama

  Missillä kävi tänään hieroja. Kuulemma se kävi säännöllisesti hierojalla vielä ollessaan kilparatsu, mutta nyt tamman ikäännyttyä hierontakertoja on vähennetty, kun nuoret kilpahevoset tarvitsevat palvelua Missiä enemmän. Päätin jäädä katselemaan Missin hierontaa, vaikka tottahan minä olen hevoshierojan ennenkin nähnyt. Ei vain ollut oikein muutakaan tekemistä, kun odottelin päivän viimeistä hoitohevostani harjattavaksi treenin jälkeen. Hieroja oli ilmeisesti hevosen vanha tuttu, tai ainakin tamma tiesi heti, mistä on kyse. Sen korvat ponnahtivat pystyyn, kun tuo pieni mies lähestyi sitä, vaikka tamma oli vasta äsken roikottanut korviaan laiskasti pään sivuilla. Otin Missin käytävälle hierontaa varten, ja se nosteli jalkojaan innoissaan paikoillaan täysin tavoistaan poiketen. Sitä mukaa kun hieronta-aika kului ja hieroja hoiti Missiä, tamma rentoutui. Sen pää oli niin matalalla, että turpa melkein hipoi lattiaa. Aina välillä se kuitenkin hätkähti ja nosti päänsä korkealle, kun hieroja osui oikein kipeään kohtaan. Tiesin kokemuksesta, että Missi olisi seuraavana päivänä kankea ja minut laitettaisiin taluttelemaan sitä sen sijaan, että se menisi treeniin. Kun urheilijaa hierotaan, se tehdään kunnolla, eikä vain silitellen. Sillä hetkellä Missistä oli kuitenkin kankeus kaukana.