16.12.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Taciturn

Tänään juoksuttelin Ceriä kentällä, joka oli eilisen loskakelin jälkeen ehtinyt vaipua valkoisen lumivaipan alle. Tamma näytti selvästi tykkäävän tuosta omituisesta aineesta, joka ratisi kivasti kavioiden alla ja maistui kumman tutulta. Se olisikin mielellään jäänyt maiskuttelemaan lunta, mutta minä inhottavana kiusankappaleena aloin patistaa sitä liikkeelle. Reippaasta luonteestaan huolimatta Ceri vaan löntysteli liinan päässä, vaikka yleensä se on tykännyt juoksutuksesta. Tamma olisi vain tahtonut leikkiä lumessa, ja aina kun katseeni vältti, alkoi se riehua ja pomppia kuin pikkuvarsa. Juoksutuksesta ei meinannut tulla mitään: Cerillä kyllä näytti olevan energiaa vaikka muille jakaa, mutta se ei keskittänyt sitä ollenkaan siihen mihin minä olisin halunnut. Tamma kyllä kulki loppuunsa ihan siististi ravauttaessani sitä vähän, mutta lumi sai sen mielenkiinnon kokonaan pois työnteosta. Onhan tamma vielä nuori, joten tällä kertaa annoin periksi ja päästin sen vähäksi aikaa vapaaksi, jotta se pystyi tutkimaan tuota luonnon valkoista kummastusta vähän tarkemmin. Ihme ettei se sitten tarhaillessa ole kiinnitänyt minkäänlaista huomiota lumeen, ehkä siellä on koko pohja sitten niin mutainen että maahan satava lumi muuttuu heti ruskeanharmaaksi loskaksi. Annettuani Cerin vähän aikaa tutkailla lunta ja piehtaroidakin siinä, vein sen talliin ja loimitin. Ajattelin tamman karvapeitteen antaa kuivua ennen kuin veisin sen tarhaan, Ceri kun on tuntunut olevan melko herkkänahkainen, ja eihän se nyt saisi vilustua kun ratsukoulutusta ollaan juuri hissukseen aloittelemassa.