20.09.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut miivi

Olin tänään hevostenhakureissulla Ranskan Metzissä. Siellä asuva tuttavani oli ottanut hoiviinsa ympäri Saksasta, Iso-Britanniasta sekä muutamasta eksoottisemmastakin kohteesta haalimani hevoset, jotka hakisin tänään Saksaan suurtallilleni Aacheniin. Mike oli pyäräytellyt silmiään kantaessani rekkaan heiniä ja kuivikkeita, vaikka tiesin miehen pitävän jatkuvasti kuumana suhteitaan Pohjois-Euroopan sekä Euroopan itärajan takaisiin hevoskauppiaisiin. Rotuina tällä kertaa olisivat täysiverinen, erinäiset ponit sekä pari muuta tavallista rotua, ja olipa ranskalainen ystäväni myynnyt minulle vielä omankin kasvattinsa, kuulemma Ranskan hienoimman jenkkihevosen, national show horse -orin Second Chancen.

Kaarroin Ranskassa tallin pihaan kellon näyttäessä kahtatoista keskipäivällä. Tarkoitus olisi lähteä kotiin neljältä, jotta emme olisi kotona myähään, yhtäkään tallityäntekijää ei tekisi meili hoitaa uusia hevosia enää kahdeksan jälkeen illalla, ajomatkassa kestäisi kuitenkin kauemmin hevosten kanssa kuin Google Mapsin ilmoittamat vähän päälle kaksi ja puoli tuntia, jotka olin matkannut tänne tullessani. Minulla oli aikaa ruhtinaallisesti, ja katsastettuani tuttavani kanssa kaikki ostamani hevoset käski hän tallityäntekijäidensä pakata hevoset kuljetuskuntoon puoli neljäksi. Sen jälkeen hän esitteli omia hankintojaan, vauhdikkaana pitämäni nuori nainen oli erityisen mieltynyt askellaji- sekä lännenratsuihin, joka oli hieman kumma lajivalinta näin eurooppalaiselle. Lounastimme yhdessä alkuiltapäivästä, ja sen jälkeen kello olikin niin paljon, että minun täytyi valmistautua matkaamaan kohti kotia. Pakkasin kaikki kaksitoista uutta hevosta rekkaani, ja lähdin ajamaan kohti kotia, jossa päiväänsä lopetelleet tallityäntekijät huokasivat kovaan ääneen tuodessani ison kasan uusia hevosia. Jätin hevoset heidän vastuulleen ja valmistauduin seuraavaan ajomatkaan, seuraavat viisi tuntia kuluisivat ajaessa takaisin Berliiniin kotiin.