Deaf Beat

Virallinen nimi Deaf Beat
Rotu, sukupuoli Oldenburginhevonen, tamma
Väri, säkäkorkeus Rautias, 164cm
Syntynyt, ikä 01.12.2014 NL, 17v
Rekisterinumero VH15-013-0128
Omistaja, kasvattaja dookie VRL-04373/Devilsfair,
kasv. Jan van Oranje evm
Ex-omistaja Shangri La
Koulutustaso ko. Grand Prix, re. 100cm, me. 80cm
Painotuslaji Kouluratsastus
Menestys, saavutukset KTK-III, KRJ-I

© VRL-05186

Kantakirjaustilaisuus 15.09.2015
18 + 17 + 16 + 17 = 68p KTK-III

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 15.07.2017
8 + 41 + 20 + 20 + 12,5 = 101,5p KRJ-I

Luonnekuvaus

Bertta on todella sympaattinen hevonen, joka on varustettu ylipositiivisella elämänasenteella, ja se on aina korvat hörössä, innoissaan lähdössä tekemään ihan mitä vain. Bertta tykkää todella paljon ihmisistä, ja se haluaisi olla kaksijalkaisten kanssa tekemisissä vaikka vuorokauden ympäri. Erityisesti lapset ovat Bertan mieleen, vaikka se onkin isokokoinen ja pienimmät sitä saattavat jopa pelätä. Kun tamma laskee päänsä alas, ja pysyy ihan paikoillaan korvat hörössä tapittaen lapsia, saa se kuitenkin heti paljon rapsutuksia ja salaa annettuja herkkuja. Koska onhan se melko suloinen tapaus.

Hoitotilanteissa tammaa ei tarvitse laittaa kiinni, sillä se malttaa kyllä seisoa paikoillaan vaikka kaksi tuntia. Se nauttii, kun sitä harjaillaan pitkään ja hartaasti. Mahan harjauksesta tamma ei juurikaan nauti, mutta malttaa silti olla paikoillaan, eikä rupea sähläämään mitään ylimääräistä. Tamma antaa puhdistaa kaviot oikein nätisti, ja se pitää jalkojaan itse ylhäällä, eikä hoitajan tarvitse vaivautua. Varusteet tamma antaa aittaa oikein nätisti, ja myöskin satulavyön kiristys sujuu ongelmitta. Suitsia laitettaessa tamma laskee päänsä alas, jotta ihminen ylettyy varmasti pujottamaan suitset päähän.

Tamma malttaa odottaa aina, että ihminen pääsee selkään, ja saa säädettyä jalustimet ja kiristettyä vyön. Liikkeelle päästessään tamma liikkuu kivasti eteen, vaikka se alkuun saattaakin hieman testailla, että onko ihminen hereillä. Ikinä se ei kuitenkaan jää niin sanotusti laahaamaan, vaan liikkuu kyllä omalla moottorilla. Mikäli selässä on kokematon ratsastaja, on tamma turvallinen vaihtoehto. Silloin se liikkuu ns. säästöliekillä, eli ravaa oikein pienesti, ja kääntyy, kun tuntee paineen jommassa kummassa ohjassa. Kun selkään vaihdetaan kokeneempi ratsastaja, saa tammasta todella paljon irti. Se liikkuu lennokkaasti, ja siltä pystyy vaatimaan ihan mitä vain, ja tamma suorittaa. Mikään täysin automaattiratsu tamma ei ole, mutta kun siltä osaa pyytää, se myös tekee. Tamman bravuuri on laukkalisäykset ja kokoamiset sekä vaihdot joka askeleella. Myöskään esteillä tamma ei ole mikään huono tapaus, vaan metriset ylittyvät vallan mainiosti, ja tamma nauttii hyppäämisestä silloin tällöin. Esteillä tammaa saa kyllä käskeä eteen, sillä se on henkeen ja vereen kouluratsu ja se liikkuu mielellään kootussa muodossa. Maastossa tamma nauttii, kun saa laukkailla ihan täysiä jossain hiekkatiellä ilman mitään vaatimuksia. Kilpailuissa tamma on alkuun hermostunut, ja verkassa sitä suoraan sanottuna ärsyttää kun niin monet hevoset ovat liian lähellä. Radalla tamma kuitenkin keskittyy sataprosenttisesti siihen, mihin pitää, ja unohtaa sen tyhmän verryttelyn.

© VRL-10352, kiitos!

Sukutaulu

i. Berend evm
old, 169cm, rt
ii. Bordeaux evm iii. Berano evm
iie. Malva evm
ie. Czarina evm iei. Indigo evm
iee. Calais evm
e. Delphis evm
old, 162cm, trn
ei. Friedhelm evm eii. Fritz evm
eie. Jannike evm
ee. Desideria evm eei. Excipio evm
eee. Devera evm

i. Berend, komea rautias oldenburgori, oli aikansa kuuluisimpia ja menestyneimpiä Grand Prix –ratsuja. Saksan maajoukkueen rautias, sukkajalkainen komistus oli 169cm korkea, kevyin ja tahdikkain askelin liikkuva karismaattinen esiintyjä, joka loisti etenkin kür-luokissa. Jalo pää, pitkä, hyvin liittynyt kaula, hyväasentoiset, vahvat jalat, syvä runko – Berendissä oli hyvin vähän moitittavaa, kun hevosta vertasi rotumääritelmään. Pitkän, menestyksekkään kansainvälisen uran tehnyt hevonen oli aikansa satuori, jokaisen hevostytön unelma ja nettikeskustelun kiistaton tähti. Huipputuloksia toisensa perään tehnyt Berend tunnettiin etenkin passageistaan ja piaffeistaan sekä upeista lisätyistä askellajeistaan. Ori oli erinomainen ratsastettava, kuuliainen ja nöyrä sekä miellyttämisenhaluinen. Herkkyytensä vuoksi oldenburg ei kuitenkaan sopinut kuin ammattiratsastajille, jotka saivat hevosen liikkumaan pienillä avuilla kevyen ja vaivattoman näköisesti. Rauhallinen, hyvähermoinen ori oli seurallinen, sosiaalinen ja huomionkipeä persoona, jonka käsittelyssä pärjäsi jämäkkyydellä ja maalaisjärjellä. Nykyään huippuori on tuttu nimi koulupuoliveristen, etenkin oldenburgien, suvuissa, niin suoritus- kuin jalostushevostenkin. Berend periytti kaikkein vahvimmin liikkeitään ja kapasiteettiaan, rakenne ja luonne tulivat yleensä tamman puolelta.

ii. Hieman raskastekoinen, massiivinen Bordeaux oli 175cm korkuinen järkäle, joka kilpaili Keski-Euroopan Grand Prix –radoilla vuosikaudet tasaisella menestyksellä. Musta oldenburgori ei ollut mikään liitokavio, mutta vaikka se liikkeissään hävisikin monille kilpakumppaneilleen sen radat olivat aina siistejä ja teknisesti hyvin lähellä virheetöntä. Raskastekoisuuttaan lukuun ottamatta Bordeaux oli komea; ryhdikäs, sopusuhtainen hevonen, jolla oli pitkä niska ja kaula, vahvat ja kestävät jalat, sopivan loivat lautaset ja vahvat lavat sekä jalo, ilmeikäs pää. Pidättyväinen, yksin viihtyvä ori oli vähäeleinen ja rauhallinen hevonen, joka ei hätkähtänyt mistään, mutta jota oli myös vaikea saada syttymään työnteolle ja tekemään kunnolla töitä. Bordeaux oli tallityöntekijöiden suosikki sen asiallisuuden ja helpon käsiteltävyyden vuoksi. Pitkän, tasaisen hyvän kilpauransa jälkeen ori esiintyi useissa näytöksissä ja tapahtumissa jalostusuransa ohella. Orin omat jälkeläiset ovat menestyneet niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossa, ja etenkin Bordeauxin oldenburgpojat ovat tehneet uraa Intermediate I – Grand Prix –radoilla. Bordeaux periytti vahvasti kokoaan ja rakenteensa parhaita puolia, samaten hyvää laukkaansa.

ie. Venäläistaustainen Czarina (162cm, mustanruunikko piirtopää) toimi koko ikänsä siitostammana. Tamman suku, varsinkin emälinja, oli tuottanut useita GP-hevosia, joten Czarinan itsensä ei tarvinnut todistella kykyjään. Täysiverityyppinen, hieman turhankin siro tamma kyllä liikkui lennokkain, elastisin liikkein, ja oldenburg ostettiin saksalaiseen siittolaan vain videon perusteella. Muutamista rakennevirheistään (heikko säkä, hennohkot etusääret) huolimatta Czarina oli hyvännäköinen, sopusuhtainen hevonen, jonka vahvuus oli sen liikkeissä (etenkin ravissa) ja erinomaisessa ratsastettavuudessa. Tamma oli erittäin nöyrä, yhteistyöhaluinen hevonen, joka teki hyvän ratsastajan kanssa mitä tahansa. Muutenkin kaikin puolin kiltti ja lempeä hevonen olisi ollut omiaan myös harrastelijan käsiin. Czarina ei koskaan kiertänyt muissa kilpailuissa kuin näyttelyissä, yksin tai varsansa kanssa, eikä hevosta siitostamman viran vuoksi kovin korkealle koulutettukaan. Periyttäjänä Czarina oli juuri niin hyvä, kuin oli toivottukin; tamma jätti varsoihinsa hyvää ratsastettavuutta, upeita liikkeitä sekä kapasiteettiaan. Czarinan jälkeläiset ovat järjestään emäänsä raskastekoisempia eivätkä yhtä siroja, mutta eivät missään nimessä massiivisia tai kolhoja.

e. Delphis, 162cm korkea tummanruunikko, aloitti kilpauransa lupaavasti edeten aina Prix St. Georgesiin asti ennen uransa katkaissutta trailerionnettomuutta. Tulevasta GP-tähdestä tuli siitostamma odotettua aikaisemmin, joskin sukunsa puolesta Delphisin ei välttämättä olisi tarvinnut todistaa kapasiteettiaan lainkaan. Ruunikko oli ehtinyt tehdä hyviä tuloksia ja voittaa useat kerrat saaden kehuja etenkin lisätyistä askellajeistaan sekä laukanvaihdoistaan. Herkkää, eloisaa ja energistä hevosta piti liikuttaa kilpauran loppumisenkin jälkeen hyvin paljon, tamma ei kestänyt vapaapäiviä tai pelkkänä oloneuvoksena olemista. Perusluonteeltaan Delphis oli kiltti, se vain tylsistyi energisyytensä vuoksi helposti kaivaten koko ajan tekemistä sekä älyllisiä(kin) haasteita. Kevyt, elegantti oldenburg oli yhdistelmä vanhempiensa parhaita puolia; lennokkaat, elastiset ja hyvätahtiset liikkeet, hyväasentoiset, kestävät jalat, pitkä ja kaareva, hyvin asettunut kaula, sopusuhtainen runko ilman suurempia rakennevirheitä. Ruunikon jälkeläiset ovat tehneet itselleen nimeä niin kilparatsuina kuin periyttäjinäkin, ja kaikki Delphisin kilpailevat varsat ovat GP-tasoisia. Tamman jälkeläiset ovat muutenkin korkeatasoisia, Delphis periytti kerta toisensa jälkeen omat ja isäorin parhaat ominaisuudet.

ei. Hitaasti kehittynyt saksalaisori Friedhelm ei ehtinyt nuorten luokkiin, mutta vanhemmalla iällä ori otti ikätoverinsa kiinni ja meni ohikin. 167-senttinen punarautias oldenburg oli hyvin täysiverimäinen, pitkäjalkainen ja valitettavan lyhytrunkoinen ja –kaulainen, mutta kaikeksi onneksi hyvin liikkuva hevonen, joka kykeni kokoamaan itseään ongelmitta. Nuorena Hollantiin myyty hevonen kilpaili menestyksekkäästi niin kotimaassaan kuin Keski-Euroopan kilpakentillä voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja. Friedhelm ei ollut aikansa kärkinimiä, mutta kiistatta osaava, hyvin liikkuva Grand Prix –tason kouluratsu, joka tunnettiin etenkin laukanvaihdoistaan. Ori oli virkeä, eloisa tapaus, ”ikuinen varsa”, jonka keskittyminen oli puutteellista ja suoraa uraa laukkaaminen sai helposti lisämaustetta ilopukeista. Friedhelm vaati jatkuvaa motivointia ja vaihtelevia tehtäviä, jotta jaksoi keskittyä ja suorittaa yhtikäs mitään. Jalostuskäyttöön siirryttyään ori oli hetken aikansa muotiori – orin kohtuullisten varsamaksujensa vuoksi -, mutta Friedhelmillä on valitettavan vähän oldenburgjälkeläisiä; suurin osa on hollanninpuoliverisiä. Ori periytti vahvasti vireää, energistä luonnettaan sekä kevyttä rakennettaan, mutta myös hyvää laukkaansa ja reipasta, lennokasta liikettä joka askellajiin.

ee. Desideria on ruunikonkimo, 164-senttinen oldenburgtamma, jonka suku on yhdistelmä uusia saksalaisia ja vanhoja puolalaisia verilinjoja. Elegantti, kevyt ja sopusuhtainen Desideria herätti huomiota jo varsanäyttelyissä, ja myöhemmin erittäin korrektirakenteiseksi, hyvin liikkuvaksi hevoseksi kasvanut tamma hurmasi nuorten luokissa. Sukunsa perusteella kimolla oli kapasiteettia GP-radoille, mutta kisakokemusta kertyi vain vaativa A –luokkiin asti ennen siitostammaksi siirtymistä. Tamman liikkeistä kuitenkin näkee, että kapasiteettia olisi ollut korkeammallekin, ja vaativa A –radoilta kerätyt voitot ja sijoitukset on saatu korkeaprosenttisilla, teknisesti taitavilla suorituksilla. Desideria oli tammamainen, kaikin puolin herkkä (niin luonteeltaan kuin ratsastettavuudeltaan), jolta piti pyytää, ei vaatia, että hevonen teki mitä se haluttiin. Perusluonteeltaan kimo oli kuitenkin kiltti, eikä asiallisesti käsiteltynä ollut hankalampi kuin muutkaan hevoset. Periyttäjänä Desideria oli erinomainen; sen varsat ovat sopusuhtaisia, elegantteja ja hyvin liikkuvia suoritus- ja jalostushevosia, joista monet ovat tehneet nimeä Euroopan GP-kentillä. Herkkyytensä vuoksi Desiderian varsat eivät ole harrastelijan ensivalinta, mutta kilparatsastajat ja hyviä periyttäjiä etsivät arvostavat Desiderian aloittamia linjoja.

© Susiraja

Jälkeläiset

s. 03.10.2015 old-o. Oldfinion Boston Beat, i. Boseirre
s. 23.11.2015 rhld-o. Jubel von Lark, i. Regenbogen Jürgen
s. 12.05.2016 old-o. Oldfinion Easton, i. Emmanuel
s. 20.08.2016 old-o. Lord Castamir, i. Lord Spitfire

Kilpailukalenteri (vain sijoitukset)

11.10.2017 - NJ - Oldfinion Dressage - oldenburgtammat, päätuom. Zafiro - irtoSERT

20.08.2015 - VSN - Oldfinion Dressage - oldenburgtammat, tuom. Nintsu - RCH, 41,5p
17.12.2017 - VSN - Oldfinion Dressage - oldenburgtammat, tuom. Milja H. - 38,5p, RCH

KRJ
25.05.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
26.05.2015KRJkutsuGrand Prix2/30
26.05.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
28.05.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
30.05.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
01.06.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
01.06.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
02.06.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
04.06.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
05.06.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
06.06.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
07.06.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
08.06.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
09.06.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
09.06.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
10.06.2015KRJkutsuGrand Prix2/30
11.06.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
13.06.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
14.06.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
16.06.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
20.06.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
21.06.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
22.06.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
26.06.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
30.06.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
04.07.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
05.07.2015KRJkutsuGrand Prix3/30
06.07.2015KRJkutsuGrand Prix2/30
07.07.2015KRJkutsuGrand Prix2/30
08.07.2015KRJkutsuGrand Prix2/30
10.07.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
13.07.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
17.07.2015KRJkutsuGrand Prix5/30
20.07.2015KRJkutsuGrand Prix1/30
21.07.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
25.07.2015KRJkutsuGrand Prix2/30
26.07.2015KRJkutsuGrand Prix4/30
23.07.2015KRJkutsuGrand Prix5/39
26.07.2015KRJkutsuGrand Prix6/39
27.07.2015KRJkutsuGrand Prix6/39
31.07.2015KRJ-CUPkutsuGrand Prix5/135
18.08.2015KRJkutsuGrand Prix5/41
21.08.2015KRJkutsuGrand Prix4/41

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus, valmensi Siiri K.

Tänään suuntasin kulkuni hieman erilaiseen tallipihaan, sillä Devilsfair ei paikkana ollut minulle entuudestaan tuttu. Omistajatar dookie tosin oli, ja hänet tapasinkin pihalta jo vastassa kaartaessani pienen punaisen autoni huolitelluille tiluksille. Käsipuolessaan dookiella oli kuvankaunis raudikko-tamma, jonka päättelin olevan tämänpäiväinen valmennettavani. Ilma oli varsin kiva, vaikka hieman syksyisen kolea, mutta päätimme siitä huolimatta kokeilla treeniä ulkokentällä. Pohja oli ainakin hyvässä kunnossa, joten eiköhän siinä muutamat piruetti-pyörähdykset onnistuisi suorittamaan.

Dookie verrytteli tamman itsenäisesti, vaikkakin ollen koko ajan minun valvovan silmäni alla. Deaf Beat näytti tänään liikkuvan ihan hyvin eteen, eikä se vaikuttanut olevan hermostunut tai testailevan ratsastajaansa. Dookie taasen ratsasti tuttuun tapaan hyvinkin eleettömästi ja hevostaan lukien - hän selvästi tiesi ratsujensa tavat, vahvuudet ja puutteet. Päivän treenissä keskityttiin nyt niihin heikkoihin kohtiin, mikä Deaf Beatilla oli vahvuus edestä, jolloin tamma vetää kaulansa suoraksi ja tulee pois takajalkojensa päältä. Tällä treenillä yritettiin kertoa hevoselle, ettei se ole oikea tapa liikkua ja sitä päätettiin tänään lähteä myös työstämään. Huomasin heti jo veryttelyssä tamman suorastaan huutavan ratsastajaa päästämään vasemman ohjan pois, jotta hevonen pääsisi kaatumaan vasemalle ja tulemaan pitkäksi. Tätä treenasimme ratsastamalla kunnolla istunnalla ja pohkeella, antamatta sitä ohjaa periksi hevoselle: vaikka tamma haluaisi kuinka olla tyhjä vasempaan, sen oli nyt suoristuttava ja käytettävä myös tätä heikompaa puolta kropastaan. Oikeassa kierroksessa Deaf Beatin oli hankala taipua laukassa rehellisesti, joten tässä haettiin tunnetta siitä, että hevosta voisi taivuttaa vaikka kuinka paljon ilman, että oikeastaan tekee taivutusta lainkaan. Takaosaa haettiin alle oikealla pohkeella ja löysällä oikealla ohjalla. Tämä vaatii toki pidemmän ajan treeniä, mutta jo nyt pienissä pätkissä tamma alkoi tulla enemmän avuille ja liikkumaan rehellisemmin kropastaan. Annoinkin ratsukolle vinkkejä mitä tehdä kotona: jo alkuun ratsastettiin hevosta aktiivisesti takaosan päälle ja kunnolla läpi, ja kun hevonen tulee siihen tilaan, on se itsestään letkeä, notkea ja pehmeä. Siitä voidaan sitten lähteä työstämään myös näitä ongelmakohtia. Avainasia tässä on myös ratsastajan oma uskallus tarttua näihin ja todella suorittaa liikkeitä näillä avuilla, eikä esimerkiksi jättää sitä oikeaa taivutusta puolitiehen tai sinne päin, vaan oikeasti ratsastaa liike läpi ja saada hevonen rehellisesti alle. Tässäpä pähkinää purtavaksi, mutta tämänpäiväinen treeni oli jo hyvä alku ja Deaf Beat väläytteli todella kivoja pätkiä ajoittain. Tästä on hyvä jatkaa!

Kouluvalmennus, valmensi annika n

Dookien kanssa sovittiin, että saapuisin Devilsfairiin pitämään kahtena peräkkäisenä päivänä valmennuksia. Saavuin kentälle ehkä muutaman hassun minuutin myöhässä, mutta ratsukko ei siitä välittänyt, vaan päästiin heti vaihtamaan kuulumisia, ja kuuntelin myös ratsastajan toiveet valmennusta ajatellen. Ensin ruvettiin hieman jumppailemaan ravissa, pitkin ohjin, jotta Bertta saisi mahdollisimman paljon venyttää itseään. Taivuteltiin ravissa niin volteilla kuin isommilla ympyröilläkin, ja tehtiin paljon täyskaartoja sekä muun muassa kolmikaarista kiemurauraa. Bertta liikkui mielestäni ihan hyvin eteen, ja vaikka se vaikutti olevan todella herkkä ratsu, liikkui se kuitenkin rentona eteenpäin. Kun alkujumppailut oli suoritettu, ruvettiin tekemään niitä jokaisen kestosuosikkeja; nimittäin pohkeenväistöä ja avotaivutuksia. Sulkujakin lupasin ohjelmaan ratsastajan pyynnöstä ottaa. Bertta oli aluksi hieman hätäinen ja levoton suusta, kun tehtiin avotaivutusta pituushalkaisijalla ja se karkasi todella helposti pois linjalta. Jatkettiin kuitenkin sitkeästi, ja saatiin todella hyvin liikkuva ja taipuva hevonen. Tehtiin myös niitä väistöjä, sekä sulkuja ravissa, joista ensin mainitussa takapäätä piti hieman herätellä mukaan hommiin, mutta ihan hyvin se näytti silti sujuvan. Suluissa Bertta oli jo todella hyvin avuilla, joten se myös suoritti oikein mallikkaasti kaikki annetut tehtävät. Loppuun otettiin vielä muutamia laukannostoja, sekä pääty-ympyröitä laukassa, joissa pyrittiin saamaan tasainen tuntuma suuhun, jotta tamma lähtisi taipumaan niskastakin. Sillä oli mielestäni ihan näyttävä laukka, jonka sai oikeasti kunnolla esiin vain ratsastamalla napakasti eteen. Kun Bertta liikkui mielestäni tarpeeksi hyvin, ravailtiin loppuravit pitkin ohjin, ja meillä oli todella rennosti liikkuva tamma. Siihen olikin sitten hyvä lopetella.


Tämä on virtuaalihevonen!