Fien de la Cour

virtuaalihevonen / a sim game horse

Nimi	Fien de la Cour
Rotu, sukupuoli	Belgianpuoliverinen, tamma
Säkäkorkeus, väri	165cm, punaruunikko
Syntynyt, ikä	10.03.2014, 8v
Rekisterinumero	VH15-076-0021
Omistaja	Brotherhood, VRL-04373 & VRL-04374
Kasvattaja	Leon De Smedt ^evm
Painotuslaji	Kenttäratsastus
Koulutustaso	ko. va B, re. 125cm, me. 120cm, CIC3
VIR MVA Ch, KTK-III, KERJ-II, KERJ 40 sijoitusta

Kantakirjaustilaisuus 15.10.2015 17 + 17 + 18 + 17 = 69p - KTK-III	KERJ laatuarvostelutilaisuus 25.5.2017 7,5 + 41 + 18 + 20 + 12,5 = 99p - KERJ-II
VIR MVA Ch myönnetty 31.10.2017

Luonnekuvaus

Jos Delia olisi ihminen, se olisi ehdottomasti se jokaiselle ilkeilevä teinilissu, joka pitää itseään viisikymmentä kertaa muita parempana, ja joka ei aina tahdo kuunnella muita, vaan äksyilee kaikille, joista ei pidä. Mutta Delia on hevonen, ja on paha sanoa, onko se hyvä vai huono juttu. Se on kuitenkin tosi se, ettei tamman kanssa aivan herkin ja kokemattomin pärjää, vaikka ei se pahaa tarkoitakaan – okei. Kyllä se tarkoittaa.

Hoitaessa Deliaa ei voi kiltiksikään sanoa, vaikkei se ole sellainen hirmuilkeä, jokaisen ratsastuskoululaisen pelkäämä lohikäärmekään. Se kannattaa varmuuden vuoksi sitoa kiinni, sillä kun on tapana vetää herneet sieraimiin pienimmästäkin jutusta. Jos harja on liian kova, tai kaviokoukku osuu herkkään kohtaan, voi olla varma, että Delia huomauttaa siitä – tavalla tai toisella. Kavioita puhdistaessa tamma ei jaksaisi nostaa jalkojaan, saatika kannatella niitä, joten kavioiden puhdistus ei maailman helpointa ole. Satuloinnista Delia ei tykkää sitten ollenkaan, ja se ei hoitajalta jää huomaamatta. Delialla on tapana näykkiä ja nostella jalkojaan satulaa laittaessa, ja vyötä kiristäessä neito saattaa jopa puraista. Kunhan sitä muistaa komentaa jämäkästi, niin hölmöily loppuu kuin seinään. Suitsiessa tamma osaa käyttäytyä ihan hyvin, vaikka se ei aina jaksaisikaan pitää päätään paikoillaan, ja jos ratsastaja erehtyy kolauttamaan kuolaimet tamman hampaisiin, saa olla varma, ettei saa niitä kuolaimia sinne suuhun.

Delian taluttaminen on vaarallista puuhaa, varsinkin syksyisin, kun arvon neidillä on tapana hyppiä ja väistellä lätäköitä – ja siinä samassa se unohtaa täysin taluttajansa olemassaolon. Ei olisikaan ensimmäinen kerta, kun se hyppää vahingossa ihmisen varpaille pienen lätäkön vuoksi. Eläinlääkäriä ja kengittäjää tamma ei vain voi sietää, vaikka eläinlääkäriä se inhoaa vielä enemmän.
Muiden hevosten kanssa Delia tulee tai ei tule juttuun, riippuu paljolti toisesta hevosesta.

Sileällä Delia on haastava – se on hyvin usein yliherkkä ratsastajan avuille, ja mene lukkoon, jos ratsastaja horjahtaa satulassa tai kiskoo ohjasta tai paukuttaa pohkeilla. Se tarvitsee kokeneen kaverin selkäänsä toimiakseen nätisti. Delia on osaava, mutta ei näytä sitä helpolla. Toisaalta, joskus Deliaa saa käskeä ihan kunnolla, ennen kuin se liikkuu eteenpäin. Varsinkin kiima-aikoina se saattaa olla hitaampi kuin etana, ja silloin sitä saa potkia kunnolla, ennen kuin se jaksaa kavioitaan liikauttaa. Hankala hevonen siis.
Esteillä Delia on varovainen, ja kieltää varsinkin epävarmojen ratsastajien kanssa herkästi. Delia ei kuitenkaan pudota juuri koskaan, ja jos ratsastajalla on asenne kohdillaan, on se aivan uskomattoman tarkka ja upea esteratsu. Se valitsee hyppypaikkansa tarkasti, ja kieltäytyy hyppäämästä jos tietää, ettei pääse. Lähestymisen on oltava aivan täydellinen, jotta tamma hyppäisi. Maastoesteillä herkkä ja varovainen hyppääjä, aivan kuten kentälläkin.
Maastossa Delia käyttäytyy ihan hyvin, mitä nyt joskus säpsyilee olemattomia asioita. Sillä on tapana pelätä erityisesti postilaatikkoja.

Delia on yllättävän rento ja rauhallinen matkustaja, eikä se pelkää traileria. Se menee autoon hyvin ja tulee hyvin autosta ulos, ja matkustaakin ihan rauhallisesti heinäverkon kanssa.
Kisapaikoilla tamma käyttäytyy kuin kotonakin, vaikka se radalla säpsyileekin useammin kuin kotona.

Sukutaulu

i. Zeliet ^evm bwp, 172cm, prn	ii. Sezurein ^evm bwp, 171cm, trt	iii. Tu Roche ^evm bwp, 172cm, vprt
		iie. Vilera ^evm bwp, 167cm, mrn
	ie. Zinia ^evm bwp, 166cm, vrn	iei. Romeo ^evm bwp, 167cm, mrn
		iee. Zarnella ^evm bwp, 162cm, m
e. Lisette de la Cour ^evm bwp, 167cm, prn	ei. Lugano v.d. Verhoeven ^evm bwp, 169cm, rnkm	eii. Lawertz ^evm bwp, 168cm, rnkm
		eie. Margaux ^evm bwp, 163cm, rt
	ee. Trucena ^evm bwp, 167cm, trn	eei. Take It Now ^evm xx, 170cm, prt
		eee. Tagliatelle ^evm bwp, 164cm, trn

i. Zeliet oli punaruunikko belgianpuoliveriori. 172-senttinen ori oli todellinen koululegenda, joka omasi sporttisen kevyen, mutta vahvan ulkomuodon. Se kilpaili kansallisella tasolla, ja ylsi taitavien ratsastajien kanssa GP-tasolle saakka. Luonteeltaan Zeliet oli hyväluonteinen ja sympaattinen ori, joka nautti rapsutuksista, haleista ja muista hellyydenosoituksista. Ratsastaessa ori oli osaava ja taidokas, mutta todella herkkä. Se vaati ratsastajaltaan lähes täydellistä istuntaa, ja taitoa olla hienovarainen – se ei sietänyt ohjista vetämistä tai jaloilla potkimista. Kisapaikoilla Zeliet käyttäytyi herrasmiehen tavoin, vaikka välillä hirnuilin tammojen perään. Jälkeläisiä Zeliet sai 67, sillä se jäi melko aikaisen eläkkeelle jalkavaivan vuoksi. Samaisen jalkavamman vuoksi se myös lopetettiin, 27-vuotiaana.

ii. Sezurein oli sekin oikein korea tummanraudikko bwp-ori. 171-senttinen Sezurein oli tasokas kenttäratsu, joka syntyi Hollannissa. Se vaihtoi omistajaa useaan, muttei kumma kyllä hermostunut tai stressannut siitä ollenkaan. Luonteeltaan myös Sasuksi kutsuttu ori oli orimaistakin orimaisempi tapaus, jonka kanssa aivan aloittelijat eivät pärjänneet. Ratsastaessa se meni usein oman mielensä mukaan, mutta kokeneet pärjäsivät sen kanssa oikein mainiosti. Sasu menestyi kisakentillä aivan mahtavasti, kunhan ratsastaja oli hereillä. Rautias ei ollut rakenteeltaan kovinkaan otollinen urheiluhevonen, sillä oli melko pitkä, avo runko ja jalka-asennoissa sanomista. Siitäkin huolimatta ori kuitenkin pärjäsi menestyksekkäästi ja pitkään kenttäratsastuksen parissa. Jälkeläisiä Sezurein sai kunnioitettavat viisikymmentä kappaletta. Ori lopetettiin vanhuuden vuoksi 25-vuotiaana.

ie. Zinia oli pienikokoinen bwp-tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta vain 166cm. Vaaleanruunikko tamma oli luonteeltaan melko rauhallinen tapaus, joka ei voinut sietää vettä. Sen vuoksi sen kenttäratsu-ura tyssäsi alkuunsa, mutta rataesteillä se menestyi hyvin, kilpaillen lopulta maailman huippujen kanssa 150-sentin radoilla. Zinia oli kaikinpuolin täydellinen hevonen, jonka kanssa oli ilo työskennellä sen avoimen ja sympaattisen luonteen ansiosta. Zinialla oli koko elämänsä aikana vain kaksi eri omistajaa, sen kasvattaja Jonas Nicholson ja sen toinen omistaja, Nora McCourtney, joka osti tamman sen ollessa nelivuotias. Zinia varsoi elämänsä aikana kahdeksan varsaa, ja se nukkui pois 22-vuotiaana.

e. Lisette de la Cour oli Delian tavoin erittäin tammamainen ja hankala belgianpuoliverinen. Tamma oli väritykseltään kaunis punarautias, ja säkäkorkeutta sillä oli 167cm. Lissuksi ristitty tamma kilpaili kenttäratsastuksessa CIC3-luokissa, oikein menestyksekkäästi. Luonteeltaan se oli tempperamenttinen ja voimakastahtoinen, ja Delia perikin luonteensa varmaankin Lissulta. Lissu oli ratsastaessa kuitenkin yllättävän kiltti ja helppo, ja sen kanssa pärjäsi kokemattomatkin. Kisapaikoilla Lissu oli yleensä hiukan hermostunut, ja meni lukkoon aina sateen sattuessa. Aivan, se inhosi sadetta, muttei vettä muuten. Lissu sai yksitoista menestyksekästä varsaa, joista jokainen on kilpaillut kenttäratsastuksessa. Tamma lopetettiin sairastelun vuoksi 29-vuotiaana.

ei. Lugano v.d. Verhoeven oli raamikas puoliveriori, jolta löytyi säkäkorkeutta 169 cm. Ruunikonkimo ori oli tasokas kenttäpeli, jonka kanssa kierrettiin CIC3-tason luokissa. Luonteeltaan Lugano oli tempperamenttinen, kuten kisaratsun kuuluikin olla. Silti sitä oli helppo käsitellä, vaikka se olikin hyvin orimainen sille päälle sattuessaan. Ratsastaessa Lugano oli eteenpäinpyrkivä, ”mitä lujempaa, sitä parempi”-fiiliksellä toimiva hevonen. Kisapaikoilla ori käyttäytyi oikein hyvin, vaikka tammat saivatkin sen pään sekaisin. Varsoja Lugano sai 35 ja se lopetettiin ähkyn vuoksi 19-vuotiaana.

ee. Trucena oli tummanruunikko, 167 cm korkea puoliveritamma. Trucena ei ikinä kilpaillut, sillä sen kroonisten jalkavaivojen vuoksi se ei kestänyt rasitusta kuten normaalit hevoset. Se toimikin koko elämänsä siitostammana, kun huomattiin, ettei se periytä jalkavaivoja – kaikki Trucenan varsat ovat olleet hyväjalkaisia. Trucena periytti hyvää luonnetta, mutta silti tietynlaista kipakkuutta. Trucenalla kerran, pari viikossa, hyvin kevyesti, totta kai. Pari kertaa pääsi tamma hyppäämäänkin, ja siitähän se vasta tykkäsikin! Tamma oli uskomattoman kiltti ja hyväluonteinen, ja se toimikin useasti lasten talutusratsuna. Varsoja Trucena sai huimat 15, ja se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 23-vuotiaana.

Jälkeläiset

Syntynyt	Varsan nimi	Isä	Omistaja
29.01.2016	o. Burcanius Hood	Balthazar	Calla (VRL-11247)
02.01.2017	o. Helderheid Hood	Helderziende	Brotherhood
20.03.2017	t. Frieda Hood	Balthazar	Brotherhood

Kilpailukalenteri (vain sijoitukset)

06.08.2015 - NJ - Adina - muut puoliveriset - päätuom. Jannica - irtoSERT
30.08.2015 - NJ - Brotherhood - belgianpuoliveriset - päätuom. Jannica - MVA-SERT
30.08.2015 - NJ - Devilsfair - belgianpuoliveriset - päätuom. Welby - MVA-SERT
19.10.2017 - NJ - Illegitimate - belgianpuoliveritammat, päätuom. Zafiro - irtoSERT

28.05.2018 - VSN - Illegitimate - belgianpuoliveritammat, tuom. Tirppa - CH, 38p

04.07.2015 - KERJ - Brotherhood - CIC2 - 3/9	07.07.2015 - KERJ - Brotherhood - CIC2 - 2/9
08.07.2015 - KERJ - Brotherhood - CIC2 - 2/9	10.07.2015 - KERJ - Brotherhood - CIC2 - 2/9
04.10.2015 - KERJ - Zurück - CIC3 - 5/26	08.10.2015 - KERJ - Zurück - CIC3 - 4/26
25.01.2016 - KERJ - Shadow - CIC3 - 3/47	30.09.2016 - KERJ-CUP - Satulinna - CIC3 - 5/77
21.12.2016 - KERJ - Ros Cirein - CIC3 - 1/10	25.12.2016 - KERJ - Ros Cirein - CIC3 - 2/10
30.12.2016 - KERJ - Ros Cirein - CIC3 - 1/10	06.02.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/28
09.02.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 3/28	11.02.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 5/28
17.02.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 5/28	18.02.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 3/28
13.03.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/34	26.03.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 5/34
07.04.2017 - KERJ - Priton Budyonnys - CIC3 - 1/32	13.04.2017 - KERJ - Priton Budyonnys - CIC3 - 4/32
22.03.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/29	07.04.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 1/29
11.04.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 1/29	13.04.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 3/29
26.04.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 3/29	01.05.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/5
04.05.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/5	06.05.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/5
07.05.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 1/5	08.05.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/5
10.05.2017 - KERJ - Brotherhood - CIC3 - 2/5	10.05.2017 - KERJ - Priton Budyonnys - CIC3 - 3/26
19.04.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 3/30	28.04.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 3/30
30.04.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 1/30	14.05.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 2/28
16.05.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 3/28	25.05.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 4/28
26.05.2017 - KERJ - Valeron Stud - CIC3 - 2/28	16.06.2017 - KERJ - Kettula - CIC3 - 1/30

Päiväkirja & valmennukset

25.03.2017 Estevalmennus

"Nopea jalka, älä jää puristamaan ja kaivamaan", William tokaisi minun ähertäessä punaruunikon Delian selässä naama punaisena. Tamma viuhtoi kiukkuisesti häntäänsä joka kerta, kun pohkeeni jäi puristamaan hetkeksikään liian kauan, kuten myös liian kovasta pohkeenkäytöstä, tasapainon horjahtamisesta... Ihan kaikesta. Alkuverryttelyt käytiin melkoisen työn ja tuskan kanssa läpi, kunnes löysin taas kadoksissa olleen tatsin allani olevaan lohikäärmeeseen. Delia alkoi vihdoin tuntua rentoutuneemmalta, ja se alkoi pyöristyä ja käyttämään takaosaansa ja selkäänsä paremmin. Kun pääsimme tähän pisteeseen, William keskeytti helpottuneen huokailuni komennolla aloittaa veryttelyhypyt. Delia jännittyi taas, vaikka yritin keskittyä pitämään itseni rentona ja hengittelemään rauhassa ja tasaisesti. "Mikä tuo nyt oli olevinaan, sehän meni kierona kuin korkkiruuvi ja tahdista ei tietoakaan!" William naurahti vähän ivalliseen sävyyn, kun ensimmäinen hyppy meni tosiaan miten meni. "No tule itse tänne selkään, en mä osaa ratsastaa tällä!" ulisin miehelle takaisin. Sain vastaukseksi vain lyhyen naurahduksen ja sen jälkeen taas liudan ohjeita ja käskyjä.

Loppua kohden homma alkoi sujumaan, ainakin joten kuten. Delia heitteli edelleen satunnaisesti kiukkuisesti takapäätään tai vähintään viuhtoi hännällään, jos jäin pitämään tai puristamaan hetkeksikään liikaa, mutta muuten hyppelyt sujuivat ihan kohtalaisesti. Estekorkeus oli tänään varsin matala, sillä William halusi keskittyä rentojen, pyöreiden ja tasaisten hyppyjen saamiseen - ne kun eivät olleet mikään itsestäänselvyys Delian kaltaisen hevosen kanssa.

05.05.2017 Päiväkirjamerkintä

Tallilla oli hirveä hälinä koko päivän näin keväästä. Osa valmentautui kisoja varten melkein yötä myöten, osa oli valmistautumussa huomisia kisareissuja varten ja osa muuten vain pyörimässä ja hyörimässä tilalla. Itselläni oli onneksi rento päivä tiedossa, ja vastuulleni oli jäänyt hevoset joilla oli lepopäivä tänään. Benjamin olikin tuonut jo kaikki hevoset yötä varten talliin iltaruualle, joten vastuulleni jäisi vain kyseisten hevosten harjaaminen ja tarkastaminen. Ensimmäisenä suuntasinkin Delian karsinalle, joka oli vastikään jäänyt kisaeläkkeelle tehtyään hienon uran. Tamma siirtyy siis kokonaan siitoskäyttöön ja kevyempään harrastuskäyttöön. Delialla olisi kohta puoliin suuri näytön paikka, kun kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelut lähentyivät. Toivotaan, että tamman terveys pysyisi hyvänä ja onni olisi myötä.

Karsinaan saavuttuani sain heti vastaukseni "iloisen" korvien luimistuksen. Ilmeisesti tammalla oli hyvin paha päivä ja se olisi mielummin vain ollut yksin. Sidoin tamman suorilta kiinni, koska mieleni ei tehnyt ottaa hampaista osumaa saatika jahdata pyörivää tammaa. Delia oli herkkä hevonen ja sen kanssa tuli olla hellä harjatessa, joten harjaus ei sujuisi niin tahdikkaasti ehkä kuin muiden hevosten kohdalla. Varsinkin pään alueella tamma osoitti mieltänsä päätä viskelemällä, mutta hetken taiston jälkeen Delia antoi kumminkin periksi ja piti päänsä sen ajan paikoillaan, että sain sen naamavärkinkin puhtaaksi. Harjauksen jälkeen tarkistin Delian jalat ja sen jälkeen puhdistin kaviot. Hoidon päätteeksi annoin nyrpeän näköiselle tammalle porkkanan palkaksi ihan vain siitä, että se oli suhteellisen nätisti. Lopuksi irrotin tamman seinästä ja toivotin sille hyvät yöt.